PIRISTÄVÄ 'YKSILÖ' KUULUU SISUSTUKSEEN; se tuo kodin


Lapsena mun ehdoton herkkuni oli kapris-marjat. Tiedättekö ne? Siinä, kun muut lapset ehkä halusivat kaupasta karkkeja, minä halusin ostaa sen pienen lasipurkin, jossa oli niitä pieniä kirpeitä marjoja. Ne maistuivat hyviltä, mutta myös kirpeän pahoilta. Maku oli pikkuisen ristiriitainen. Siispä joskus joku epämiellyttäväkin voi olla miellyttävää. Tämän olen omalla kohdallani  huomannut myös sisustusjutuissa. Joku silmäänpistävä poikkeus onkin se paikan hieno juttu, sellainen piristävä 'yksilö'.

Mikä se piristävä 'yksilö' voisi olla omassa kodissani?

Se voisi olla jotain samettia. Kenties keltaista tai sinistä. 
Se voisi olla vaikkapa 80-luvun hissivalaisin ruokapöydän päälle. Ne on niin ihania.
Se voisi olla messinkiä, kuparia taikka kiiltää terästä.
Se voisi olla ihanan kirjava räsymatto.
Se voisi olla ikivanha hylly muuten niin valkoisissa seinissä.

Se olisi juuri sitä kodikkuutta!

Koti on ihan älyttömän hieno keksintö tai aikaansaannos. Tietyn yhteisön oma paikka, jossa saa olla juuri sellainen kuin on. Kotia kohden tultaessa on olo positiivisen miellyttävä. Rakastan kotiani! Arvaa vaan, rakastanko tulevaa kotiani ;) olen niin koti-ihminen.
Aina se ei ole omalla kohdallanikaan ollut niin, että kotiin on ollut mukava tulla. Silloin minusta tuntui, etten avannut todellakaan oman kotini ovea vaan paikan, jossa ei ollut hyvä olla.

Mennyt on mennyttä. Tässä hetkessä on parasta.

Tavarat ja huonekalut ovat toki tärkeitä viihtyvyyden puolesta, mutta parasta on katto pään päällä, läheiset lähellä, koira kainalossa ja oma rauhaisa arki. Toivon, että pystyn oman blogini kautta välittämään juuri näitä asioita teille. Näitä itselleni tärkeitä kodin juttuja. 

Jouluun on alle 50 päivää. Muutto lähestyy.






Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

SUKLAAKAKKUPÄIVÄ VAIKKA JOKA PÄIVÄ; nauttia pitää! (V, M, GL)

GLUTEENITON & VEGAANINEN JUUSTOKAKKU

MINIMALISTINEN KEITTIÖ; Mustaa Puuta-kodin keittiön ruusut & risut