MATHILDEDAL; talvinen helmi


Täällä mä olen. Keskellä Mathildedalin ruukkikylää. Tulin tänne harjoittelemaan valokuvausta meidän järjestelmäkameralla. On aivan tavallinen torstai. Ainoastaan pojallani kokeeton koeviikkopäivä, joten muutaman tunnin laskettelureissu oli hänelle parasta. Viikonloppuisin ja arkena koulu ja treenit vie hänen kaiken aikansa. Välillä on lukiolaisenkin rentouduttava. 

Istun paraikaa lämmittelemässä ja sulattelemassa sormiani paikallisessa kahvilassa, kun kaiken maailman toimintoja pitää säätää ennen lopullisen valokuvan ottamista. Toki kamerassa on automaattiasetuksetkin, mutta nyt mennään alkuoppien kautta. Haluan tietää, mikä vaikuttaa mihinkin. Haluan oikeasti oppia tämän kameramme vahvuudet. Niitä tullaan kyllä tarvitsemaan vielä kauan, kun paikkailen niillä heikkouksiani. 

Kylmyys unohtuu, mutta kuvat ei. Kotona sitten katson ja valikoin ekat järkkärikuvani tähän kirjoitukseen. Kriittisyydelle en sitten voi antaa valtaa, sillä sittenhän tämä jäisi kuvattomaksi. Pitää hyväksyä aloittelijan otteet. Sitä paitsi onhan ihanaa, kun ekat kuvani jää tänne talteen :)

Kiitos Mathildedal kahvikupposesta! Käyn vielä tuolla rannassa piipahtamassa ennenkuin haen poikani Meri-Teijon rinteiltä.

-Reeta-



Kuvaamisessa saa olla aivan omissa oloissaan ja omien ajatusten kanssa. Havannoin ympärillä olevia kohteita vähän samalla lailla kuin suunnistettaessa. Katseeni löytää ne kohteet, jotka ovat minulle merkityksellisiä. Sen jälkeen voin uppoutua kohteeseen täysin. 



No nyt tuli koiraamme ikävä. Muistuttaako tuo vajasta kurkkiva laama lagottoamme? Kyllä ;) Tämä laama oli samanlainen; varovaisen arka, mutta utelias. Kuvaamisessa on tunteita mukana. Niiden kautta toivottavasti opin löytämään erilaisia voimakkuuksia kuvilleni. Tänään oli kylmä ilma. Yritin löytää sen. 



Kuvaamisessa täytyy olla utelias. Kurkata aina seuraavan kulman taakse. Kameran kanssa pääsee tutustumaan paikkoihin, joihin en ehkä muuten menisi. Tai nyt kirjoitin ihan väärin. Juuri noihin vaikeasti tavoiteltaviin paikkoihin pääsi myös suunnistustossuilla... :) sallitusti lähimetsiin ja kyliin. 



Kuinka kaunista onkaan vanha ja osittain purettu. Esteettisyys tuo mielenrauhaa ja antaa ajatuksille tilaa. Pitää vain pysähtyä ja antaa aikaa. On kyllä totta, että kiire sekä häiriötekijät eivät päästä meitä omiin ajatuksiimme. 



Käväisin takapihalla. Taisin nähdä kokin työssään ;) Yksityisyys sekä kiellettyjen alueiden kunnioitus on kaikessa huomioitava ja kunnioitettava. Pääsenkö aina mielenkiinnon kohteen luo vai pitääkö kohde tuoda mun luo? Kuvaaminen on jatkuvaa pohtimista omassa rauhassa. Parasta aivotyötä. Zoom - niin lähellä, mutta kaukana. 



Mukavaa viikonloppua! 
Zoomaillaan. 

Reeta



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

SUKLAAKAKKUPÄIVÄ VAIKKA JOKA PÄIVÄ; nauttia pitää! (V, M, GL)

GLUTEENITON & VEGAANINEN JUUSTOKAKKU

MINIMALISTINEN KEITTIÖ; Mustaa Puuta-kodin keittiön ruusut & risut