perjantai 8. maaliskuuta 2019

"IHAN HYVÄÄ", vastaa lapsi. Meille vanhemmille tuon pitäisi olla aivan riittävä vastaus.






Miksi me vanhemmat vastataan lapsiemme puolesta? Tai miksi kehotetaan lasta vastaamaan kuuluvammalla äänellä? Miksi nämä kehotukset ja puheet tehdään niin korostuneesti, että rintamme nousevat rottingille ja lapsen ilme muuttuu kiusaantuneeksi. Tiedän, vanhemmathan ajattelevat vain lapsensa parasta.... 

Onko tuossa tilanteessa meidän vanhempien ajatukset omassa itsessämme vai lapsessa? Luulen vahvasti, että ensimmäinen on se päällimmäinen syy. Me vanhemmat haluamme osoittaa kysyjälle lapsemme reippauden. Haluamme näyttää, että lapsemme on hyvin kasvatettu tai, että lapsellemme kuuluu paljon enemmänkin kuin lapsen hiljainen vastaus "ihan hyvää" . Koemmeko vanhempina, ettei oma lapsi osaisi kertoa kaikkia kuulumisia. 

Hymyilen aina lasten "ihan hyvää" - vastauksille. Sehän on riittävä ja kertoo kaiken olennaisen. Sitä paitsi lapset ovat fiksuja vaistoessaan, ettei sen isompi vastaus aina edes aikuista kiinnostaisi. Koen tilanteet lapsille ennemmin nöyryyttävinä kuin hyvinä kasvatustilanteina. Emmehän me itsekään koe tilanteita mukavaksi, joissa meitä korjaillaan toisten ihmisten edessä. Kasvattamisosuuden voisi vaikka tehdä sitten kahden kesken rauhassa, jos se on se asian ydin. En toki voi sanoa, etten olisi itsekin joskus erehtynyt olemaan rinta rottingilla oleva äiti ja vastannut lapseni puolesta tai lisännyt kertomusta hänen sanojensa jatkeeksi. Olen joka ainut kerta tuon jälkeen kokenut hirveää typeryyttä käytöstäni kohtaan. Toivottavasti olen oppinut virheistäni. 








Olen itse ollut pienenä hiljainen. Ainakin hiljainen vieraiden ihmisten edessä. Lapsuudestani minulla on muistikuva tai muistikuvia tilanteista, joissa jouduin vanhempani pyynnöstä olemaan reipas. Reipashan oli 80-luvulla sama kuin hyvin kasvatettu. Piti niiata, kiittää, kumartaa ja olla esillä. Olin todella tuskainen silloin ja koen yhä, että en osaa vieläkään olla tarpeeksi rohkea vahvempien persoonien joukossa. 

Mutta haloo, nyt elämme 2000-lukua, jolloin välittämisen, myötäelämisen ja suvaitsevuuden kautta voimme kasvattaa fiksuja nuoria. 

Reeta

Ps.  Kuvat ovat Liedon Nautelankoskelta, jossa koski kuohuu nyt oikein kunnolla. 










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Nikkaroi näppärästi istutuslaatikko

Meidän pihalla on jo hetken ollut pari istutuslaatikkoa. Toiseen istutan mansikan taimet ja toisen laatikon saa vallata yrtit. Tässä k...