sunnuntai 12. toukokuuta 2019

Äiti ja poika; äitienpäivän mietteitä






- Olen äiti rakkaalle ja ihanalle pojalleni. Olen hänelle tuki ja turva. Koen äidillistä rakkautta lastani kohtaan, mutta en koe tarvetta juhlia omaa äitiyttäni vaan sitä äitiyttä, jota lapseni kokee minua kohtaan. Äitienpäivä on lasten juhlapäivä.

- Poikani kuvasi ala-asteikäisenä askartelemissaan korteissaan minua hauskaksi, mukavaksi, iloiseksi, kokkaavaksi sekä äidiksi, joka tekee kaikkea kivaa. Tänään olen kuulemma lukiolaiselle mukava ja hauska äiti. Tuo vastaus on aivan tuore. Tänään kysytty ja niin ihana! 

- Olemme aina olleet tiimi. Tehneet kaikkea yhdessä, jutelleet paljon ja kaikesta. Tänä päivänä yhteiset tekemiset ovat toki vähentyneet, sillä lukiolaisella on jo ihan omat menot.

- Olen ensisijaisesti äiti, joka on asettanut lapselleen perustellut rajat ja olen pysynyt niissä. En ole äiti, joka tarjoaisi alaikäiselleen olutta tai hyväksyisi alaikäisenä juomisen tai tupakanpolton. Koen, että äitinä tehtäväni on auttaa ja tukea häntä rakentamaan vankka ja avarakatseinen kivijalka aikuisuudelle ja minusta siihen ei kuulu olla kaverillinen, kun kyse on alkoholista tai muista päihteistä. Valitettavasti rakastava vanhemmuus ei aina ole tae lapsen/nuoren päihteettömälle elämälle. Päihteet ottavat pahimmassa tapauksessa yliotteen, johon ei auta edes turvallinen ja huolehtiva perhe. Voimia näille perheille!

- Toinen asia, mistä olen äitinä ollut ehdoton. Meillä ei ole koskaan saanut arvostella toisia ulkonäön, puhetyylin, ihonvärin, varallisuuden, ammatin, opiskelupaikan, kotitaustan, seksuaalisen suuntautumisen tai uskonnon takia. Suvaitsevaisuus on ihmisyyden kunnioittamista.

- Äitinä teen virheitä lähes joka päivä. Anteeksi-sana on tärkeä. Poikani on viimeiset kolme vuotta elänyt todella erilaisessa ympäristössä kuin ennen, sillä työtapaturmassa tapahtunut vammautumiseni on pakostikin muuttanut arkeamme. Kysyn usein, miten hän voi? Äitinä kannan valtavaa huolta tästä asiasta, sillä ei häneltä kukaan muu sitä kysy. Joskus hyppään ajatuksissani hänen saappaisiinsa ja mietin, miten itse oisin selvinnyt hänen tilanteessaan. En tiedä. Tässä kohtaa minulle tulee aina kyynel. Olisihan elämämme voinut mennä helpomminkin.
Toivotaan, että haastavat elämänkokemukset vahvistavat ennemmin kuin haurastuttavat.

-En voi kirjoittaa, että äitiys on parasta, mitä elämässä voi olla, sillä kaikilla ei ole mahdollisuutta olla äiti.

-Voin ennemmin kirjoittaa, että äitiys on elämässäni ykkösasia. Herään mieluusti viikonloppuisin vaikka klo kuusi, jos lapseni harrastaminen sitä vaatii. Perheeni on mun jokapäiväinen juttu. Rakastan istua urheilukentän laidalla. 





- Yksinhuoltajaäitiys on sekä helppoa että haastavaa. Kaaottisuudestakin on selvitty ja vähäunisuusaika unohdettu. Lapsuusaika meni nopeasti ohi ;) Paljosta ollaan selvitty rehellisellä toteamuksella, että minun ei ole tarvinnut olla pullantuoksuinen ja kasvatuskirjojen mukainen äiti. Olen ajatellut, että olen vain hyvä äiti omalle pojalleni.

- Äitiys on se tunne sydämessä, joka kaipaa, itkee, huolestuu, suojelee, puolustaa, toruu, kehuu, päättää, murehtii, iloitsee, nauraa, kiusoittelee, auttaa, erehtyy, huoltaa, kuskaa..... RAKASTAA.

Ihanaa sunnuntaita! Äitienpäiväonnittelut omalle äidilleni! 




Reeta




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Nikkaroi näppärästi istutuslaatikko

Meidän pihalla on jo hetken ollut pari istutuslaatikkoa. Toiseen istutan mansikan taimet ja toisen laatikon saa vallata yrtit. Tässä k...