MAANVILJELIJÄN TYTÄR


Kirjoitin tämän jo silloin, kun maanviljelijät olivat puintihommissa, mutta jäi jostain syystä julkaisematta. Julkaisen sen nyt :)
                  
Elo-syyskuun vaihteessa oli jälleen se aika syksystä, kun viljapelloilla huristeltiin puimureilla. Onko muuten muilla tapana laskeskella nähtyjen puimurien lukumärää, kun ajelette autolla pisin maaseutuja? Mulla on :))

Minun isäni oli maanviljelijä, vaikka koskaan emme asuneetkaan maalla. Isäni viljeli vaimonsa (äitini) kotitilan peltoja eli hän vietti paljonkin aikaa anoppinsa kanssa. Mutta hänellä oli ihana anoppi, minun rakas isoäitini.

Kuitenkin maanviljely kuului elämäämme hyvinkin paljon. Olin lomilla usein isäni mukana maalla. Tuolla maalla vietetystä ajasta on jäänyt minulle vahva kiintymys maaseutuun ja huomaan olevani vuosi vuodelta valmiimpi jopa joskus muuttamaan maaseudun rauhaan. 

Isäni menehtyi jo 30 vuotta sitten. Lähes samanikäisenä kuin minä olen nyt eli varsin kesken elämänsä. Tuosta päivästä lähtien joka syksy, kun näen puimurin pellolla, siirrän ajatukseni isääni. Näen hänet moikkaamassa traktorin hytistä oikea käsi ylhäällä ja ihana hymy kasvoillaan. Niinkuin hän aina teki.
🖤🖤






Kävimme eräänä kauniina iltana Kuhankuonolla. Se on niin ihana paikka. Emme toki kiertäneet koko Savojärveä ympäri vaan kävelimme edestakaisin rantapolkua. Ehkäpä vielä joskus pystyn mennä tuon koko reitinkin.
Nämä kuvat ovat juuri tuolta retkeltämme.



















Syksyn luonto on parasta. Syksy muutenkin. Tykkään niin pimenevistä illoista ja villapaitakeleistä. 

Mukavia syyskuun päiviä! 
Reeta

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

SUKLAAKAKKUPÄIVÄ VAIKKA JOKA PÄIVÄ; nauttia pitää! (V, M, GL)

GLUTEENITON & VEGAANINEN JUUSTOKAKKU

MINIMALISTINEN KEITTIÖ; Mustaa Puuta-kodin keittiön ruusut & risut