Pohdiskelua, miksi kiusaamista on ja kuka sellaiseen ryhtyy?


(Haluan julkaista uudelleen vanhan kirjoitukseni, jonka olen julkaissut edellisessä blogissani. Pahoillani, kun joukossa on eri fontteja. Teen jonkun virheen, kun siirrän tekstiä ja fontit muuttuvat).

Rauma, iät ja ajat sitten

On kaunis kevätaamu. Aurinko paistaa. Kevät on pitkällä. Kesäloman alkuun on vain muutamia viikkoja. Neljäs luokka on pian tullut tiensä päähän. Puen aamulla äitini ompelemat vaatteet. Ehkä vähän erikoiset, mutta mulle ihan mieluisat :) Lähden iloisena kouluun. Ajan Tunturi-fillarillani sininen viitta hulmuten koulun pihaan. Tuttu tyttöporukka näkee minut ja alkavat osoittamaan sormella, nauravat sekä ilkkuvat minua kohden. Minulla on liian erilaiset vaatteet. En taidakaan olla nätissä viitassa. En itke. En tälläkään kertaan. 

Tätä tapahtuu hyvin usein ja aina on kohteena vaatteeni. En halua kertoa tapahtumista kenellekään. En kotona äidillenikään, sillä hän ompelee uusia vaatteita minulle ja siskolleni. Tykkäämme niistä. 

***


Tänään 2017

Onneksi koulumaailma kiusaamisen suhteen on muuttunut. Vaikka kiusaamista tapahtuu yhä, kiusaamisesta puhutaan avoimesti ja kiusaamisiin puututaan....tai ainakin pyritään puuttumaan. Osa kiusaamisista jää valitettavan usein aikuisten ulkopuolelle ja purkautuu vasta, kun vahinkoa on jo tapahtunut. Valitettavan usein kuulee myös puhuttavan, ettei kouluilla ole kiusaamisongelmaa. Niin ei pitäisi puhua, sillä jo yksikin kiusaamistapaus on liikaa. 

Kyllä se ottaa aina sydämeen, kun kuulee jonkun joutuvan kiusaajan uhriksi. Jokainen ilme, ele tai huomioitta jättäminen tuntuu aina.


Palataan ajassa taaksepäin...

***




Kolmasluokkalainen tyttö 

avaa Raumalla koulureppunsa. Se tyttö olen minä. Siellä on kirje. Luen kirjeen. Pelästyn. Piilotan sen nopeasti repun pohjalle. Luen vasta kotona omassa huoneessani. Kirjeessä viitataan hiuksiini ja johonkin oudon merkkiseen shampooseen. Kirjoitetaan myös luonteestani sekä ulkonäöstäni. En oikeastaan ymmärtänyt, miten nuo kamalat lauseet liittyivät minuun ja miksi joku kirjoittaa kirjeen noin yllättäen. Laitan kirjeen piiloon. Päätän, että säilytän sen. Muistan lukeneeni sitä useasti. Enkä koskaan ymmärtänyt sen tarkoitusta. Voipi olla, että jonain päivänä löydän kirjeen uudelleen ja ymmärrän lauseet. 

***



Jokaisella lapsella on oikeus käydä koulua omana persoonanaan, ilman itsetunnon kolhuja. Itse kiusaamista tuskin saadaan koskaan loppumaan, sillä kiusaajia kasvaa tai kasvatetaan aina. 

Usein puhutaan, että kiusaaja voi itse huonosti. Kiusaajalla on itse paha olla. Kiusaaja hakee huomiota. Kiusaajalla ei ole riittävästi empatiakykyä jne...Varmasti näinkin on, mutta kyllä kiusaajan tarvitsee myös omalla tavallaan olla joko vahva, itsevarma, itsekäs, ovela, ilkeä tai sanavalmis. Kiusaajan on myös oltava sosiaalisesti taitava, sillä hän on harvoin yksin. Useimmiten hän tykkää olla  huomion keskipisteenä. Hän puhuu kovaäänisesti ja tuo omia mielipiteitään vahvasti esille. Kiusaajalla on usein ympärillään paljon kavereita. Kiusattu on se, joka istuu yksin tai ei lähde mihinkään mukaan. Hän ei halua tulla lisää loukatuksi. 

Kiusaaja tarvitsee ympärilleen kumppaneita. Niin nuorempi kuin aikuinenkin. Mitä vanhempi kiusaaja on sitä paremmin hän osaa manipuloida ympärilleen muita. Kiusaamistilanteessa nämä kumppanit tietävät luultavasti toimivansa väärin, mutta vaakalaudalla voi olla joko ulkopuolelle jääminen tai itse uhriksi joutuminen. On helpompaa olla mukana.

Alakoulumaailmassa nämä kumppanit saadaan helposti pois kiusaamisesta, kun heille jutellaan syistä ja seuraamuksista koulun sekä vanhempien kanssa. Koulukiusaaminen toki heijastuu myös kotiin sekä koko perheen arkeen. Sekä kiusaajan että kiusatun. Siksi yhteistyö sekä ymmärrys kodin ja koulun välillä on huomattavan tärkeää onnistuneelle lopputulokselle

Kiitos alakoulun avoimuuden! Lapset kertovat helposti, jos näkevät kiusaamista. Ihanaa ja helpottavaa, kun lapsilla on kyky samaistua kiusatun lapsen asemaan. On helppo kysyä pienimmiltä oppilailta, miltä tuntuisi, jos itse joutuisi tönimisen tai nimittelyn kohteeksi. Se tuntuisi pahalta, sanovat pikkuiset. Pitäisikö tätä kysyä joskus myös aikuisilta? 

Aikuisten maailmassa kiusaaja mustamaalaa ja puhuu kiusatusta selän takana niin taitavasti, että kumppanit uskovat kaiken ja menevät helposti mukaan. Aina on ympärillä myös heitä, jotka kuulevat tai näkevät kaiken kuitenkaan puuttumatta mihinkään. Kiusaaja kohdistaa pilkan helpoimmin silloin, kun hänen omassa elämässään menee heikommin (parisuhde, lapset, työ, oma henkinen tila, huonosti nukuttu yö, oppimisvaikeus tai huono itsetunto) tai kun huomaa kiusattavan voivan hyvin. Silloin isketään kynnet ns. nahkaan kiinni ja saadaan toisen pahaolosta mielihyvää. Raakaa ja rankkaa toimintaa :(

Kiusaamista voi olla monenlaista: nimittelyä, selän takana puhumista, juoruilua, ulkopuolelle jättämistä, tönimistä, some-kiusaamista sekä nälvimistä. Mikä se kiusaamistapa onkaan, se sattuu ja tuntuu todella pahalta.

Onhan meillä vanhemmilla suuri vastuu keskustella lapsiemme kanssa ystävyydestä, kaverisuhteista, kunnioituksesta, myötätunnosta, avoimuudesta, anteeksiannosta, anteeksi pyytämisestä, huomioonottamisesta, kohteliaisuudesta, tasapuolisuudesta, inhimillisyydestä, välittämisestä... 

Hyvien asioiden lista on loputon. Mutta omilla esimerkeillämme pystymme kasvattamaan näkymättömästikin osan noista.

***



Koulussa 1980-luvulla

Tyttöjen liikuntatunti. Ryhmässä on taitavia liikkujia sekä vahvoja urheilijoita, jotka ovat myös verbaalisesti lahjakkaita. Opettaja tykkää heistä. Ovelasti joka kerta tunneilla tai suihkutiloissa nämä nälvivät, nauravat ja puhuvat suureen ääneen ilkeästi heikoimmista. Opettaja ei koskaan näe näitä tapahtumia. Olen yksi hiljaa olijoista. Kuuntelen puheet. Olisinkin puuttunut tai kertonut edes opettajalle. Anteeksi. Olin pelkuri. En ole enää. 

***
Kun lapsi mainitsee edes yhden kerran, että häntä kiusataan, on aikuisen velvollisuus kuunnella lapsen asia. Opettajan velvollisuus koulussa on kuunnella, katsoa lasta silmiin ja sanoa, että voit luottaa opettajaasi. Opettaja ottaa heti tapauksesta selvää 💚 kiusaamisen on loputtava!

Koulussa luokkahengellä voidaan vähentävästi vaikuttaa luokan sisällä tapahtuviin kiusaamisiin. Kun luokkahenki on avoin, rento, hauska ja kannustava, voivat oppilaatkin paremmin. Kun hyväksytään kaikki joukkoon ja rakennetaan luokkahenki oppilaiden luonteiden pohjalta, on lähtökohdat avoimuuteen paremmat. Tavoitteena on, ettei kukaan halua kiusata 💙 


Reeta


ps. En kokenut joutuvani jatkuvasti kiusatuksi kouluaikana. Sellaista sanaa ei silloin edes käytetty. Olin reipas koululainen, jolla oli myös ihania koulukavereita. Olihan minulla myös urheilu, josta sain elämyksiä, virtaa ja rakkaita ystäviä. 











                         



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

SUKLAAKAKKUPÄIVÄ VAIKKA JOKA PÄIVÄ; nauttia pitää! (V, M, GL)

GLUTEENITON & VEGAANINEN JUUSTOKAKKU

MINIMALISTINEN KEITTIÖ; Mustaa Puuta-kodin keittiön ruusut & risut