JOS KOTONA ONKIN LIIAN SIISTIÄ? Elämänvaiheet muuttuvat

Aika kuultaa muistot. Niin tänäänkin, kun haikeana mietin aikaa, kun lapseni oli pieni poika, leikkisä ja todellinen Puuha-Pete. Voipi olla, että kotimme muistutti välillä jopa Huvikumpua, jossa mentiin lasten leikkien ehdoilla, mutta taisi muistuttaa myös open kotia :), jossa tämä "opehirmu" laati tarvittaessa säännöt lasten kohelluksille. 





Muistan niin hyvin sen ajan, kun välillä koko koti muistutti lastenhuonetta. Oli leikit kesken siellä sun täällä. Meillä asui todellinen Puuha-Pete, joka halusi ihan itse ideoida kaikenlaista ja joo, ihan koko ajan :) Enkä kauheasti nähnyt esteitäkään leikkimisellä ja leikkien leviämisellä. Luulen, että monesti olin itsekin mukana, kun mukaan pyydettiin tai apuani kaivattiin. 

Usein Puuha-Pete oli rakentanut naapuriystävänsä kanssa olkkarin ruokapöydän alle majan. Pojan oman huoneen kaikki vapaat lattiatilat olivat jämähtäneitä legokaupunkeja. Kodinhoitohuoneen pöytätasosta oli usein tehty sormiskeittipuisto. Eikä siinä vielä kaikki. Suihkuhuoneessa oli milloin mitäkin kuivumassa: maalausprojekteja, puutöitä, piirroksia....

Kyllähän lasten pitää saada leikkiä. Onnellista puuhaa ja loppujen lopuksi hyvinkin harmitonta. 

Tuosta kuvailemastani ajasta ollaan huristeltu kymmenen vuotta eteenpäin aikaan, joka on aivan päinvastainen eli kotimme on harvoin mullin mallin. Ja kun aika kuultaa muistot, niin tuota sekasorron aikaakin välillä kaipaa. Kotoisuus, kun tulee myös arjen sekaisuuden (elämisen) jäljistä. 

Onneksi on koira :) sekin tosin on rotua, josta ei irtoa karvaa, mutta turkin kikkaruuden takia sisälle kulkeutuu ihan kiitettävästi metsän roskia. Unohtamatta myöskään pehmoleluvanaa, jonka koira jättää taakseen. Unto-panda, Seppo-koira, Hymy-hymiö sekä lukuisat pehmolelujen irrotetut raajat, jäävät just siihen, kun koiran hampaat irrottavat otteen :) Yhden pehmolelun koirakin osaa viedä takaisin paikoilleen, mutta kaksi on sitten jo liikaa. 









Mukavaa torstaita! Taidanpa tarttua tuohon pieneen tiskikasaan, kun on aamulla jäänyt tiskaamatta. Kotona, kun olen, voi siivota pikku hiljaa. Ehkä siksikin koti on minun ajatuksilleni välillä vähän liian siisti. Muistuttaa kotonaolostani. 

Reeta

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

SUKLAAKAKKUPÄIVÄ VAIKKA JOKA PÄIVÄ; nauttia pitää! (V, M, GL)

GLUTEENITON & VEGAANINEN JUUSTOKAKKU

MINIMALISTINEN KEITTIÖ; Mustaa Puuta-kodin keittiön ruusut & risut