Hyvää äitienpäivää! Minusta tämä vuonna 2017 kirjoittamani teksti sopii hyvin äitienpäivätekstiksi.
Tässäpä tämä:
"Miten joskus olinkaan murheissani jokapäiväisen miehen mallin puuttumisesta poikani elämästä. Myönnän sen vaivanneen minua muutamia vuosia. Sitten relasin. Väheni fudiksen potkimiset kodin takapihalla, isä-poika jääkiekkoharrastus jäi yhden kauden pituiseksi sekä nikkarointeja ja maalauksia tehtiin vain silloin kun fiilis oli oikea. Olin pelkästään äiti enkä yrittänyt matkia isän rooleja, vaikka olenkin ajatustasollani ehkä enemmän kaksilahkeisen ajattelun omaava. Nikkaroin, maalaan, kaivan kuoppia, pesen autoa, sahaan tai naulaan satakertaa ennemmin kuin silitän, leivon tai lajittelen pyykkejä. Voi, kun nuo hommat voisikin ulkoistaa.
Iso kiitos huomaavaiselle naapurillemme, joka huuteli poikani mukaan katulätkään. Täällä on vieläkin pikkupojilla katulätkää, mutta joka kadun varrella sitä ei enää ole. Mutta tulevatko ne huiput katulätkän parista? Voisin jopa veikata, että tulevat...Se kertoo sen todellisen halun ja palon. Lasten kuuluu olla kaikki liikenevä aika pihapeleissä ja -leikeissä.
Minun lapsestani ei tarvinnutkaan tulla jääkiekkoilijaa tai fudaria. Mä relasin. Riisuiduin olettamuksistani ja rooleistani. Poikani roolimallit miehen maailmaan tulivat sitten perusarjen kautta: koulusta, harrastuksista, kaveriperheistä, tuttavista, naapureista jne. Pikkumiehen silmät ovat takuulla olleet tarkkaavaiset.
Lapsuus on selätetty onnellisesti. Olemme onnellinen kaksikko; minä ja nuori äijän alku. Nythän kasvattaminen on helppoa ja seesteistä. Voi jutella aikuisen sanoin. Kasvatus on mitä ilmeisemmin sopinut meille.
Olen ylpeä äiti ja meillä on myös kaverillinen suhde keskenämme. Mutta kaveri en ole. Siihen on Villet, Ristot sekä Valtterit keksitty.
Miksi roolit pitäisi lajitella ja nimetä? Helkkariin puheet, ettei vanhempi voisi olla myös kaverillinen. Sehän vain ilmenee hauskuutena, lapsellisuutena, heittäytymisenä....oikeastaan on järjettömän mukavaa yhdessä katsoa leffaa ja napostella irtokarkkeja tai istua olkkarin lattialla nachos-pussit vierellä.
Mun äitiyden sisällysluettelossa lukee tuki, turva, yhdessäolo sekä levollinen rakkaus. Mutta hei, ei se aina vaan niin suju. Välillä sivuja rypistetään ja palataan taaksepäin. Välillä jopa menee överiksi. Se on vain perhe-elämää se. ".
Reeta
Kommentit
Lähetä kommentti