Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2019.

MANSIKKAINEN MUTAKAKKU; ihan älyttömän hyvää (M, G, V)

Kuva
Melkein unohdin laittaa tänne teille ohjeen leipomastani mutakakusta. Ohje unohtui samaan tahtiin kuin kakku hupeni tarjottimelta eli nopeasti.



Tässä se nyt on. Laitan muuten usein joko pakastemansikoita tai - mustikoita mutakakun joukkoon. Marjojen avulla kakusta tulee sopivan mutainen.

4,5 dl gluteenittomia jauhoja (grow mixit mun suosikkini)
2,5 dl sokeria
4 rkl kaakaojauhoa
1 tl leivinjauhetta
2 tl vanilijasokeria
1/2 tl ruokasoodaa
1/2 tl suolaa
2 tl omenaviinietikkaa
1 dl soseutettuja pakastemansikoita
1 dl rypsiöljyä
2 dl mantelimaitoa

Uuni 200 asteeseen.
Laita leivinpaperi irtokakkupohjavuuan pohjalle.
Voitele vuuan reunat ja leivitä mantelijauhoa tai riisijauholla.
Sekoita kuivat aineet keskenään.
Lisää nesteet kuivien aineiden joukkoon. Lisää mansikkasose. Sekoita hyvin.
Kaada taikina vuokaan ja paista noin 20 minuuttia.
Testaa noin 15 min jälkeen varrastikulla, onko taikina vielä raakaa. Ota kakku pois, kun taikina on reunoilta kypsä, mutta keskeltä raaka.

Ps. Itse paistoi…

KEVÄT TOI, KEVÄT TOI...ei muuraria vaan....

Kuva
Kevät toi, kevät toi.....
eipäs tuonutkaan muuraria vaan
ikkunanpesijän eli minut pesuvadin ja lastan kanssa terassille. Tänään oli tavoitteena pestä neljä olohuoneen ikkunaa ulkoapäin (niitä on yhteensä 11 kappaletta) ! I did it! Kun ei ahmi liikaa kotitöitä yhteen kertaan, niin työ sujuu paljon mielekkäämmin. Mitä sillä on väliä, milloin koko urakka on valmiina. Rento ote pitää mielen positiivisena ja uhrautuminen ei ole se päivän tunne tai puheenaihe ;)





Meillä alkoi tänään arki. Lähdimme aamulla poikani kanssa yhtä aikaa ulko-ovesta, mutta vastakkaisiin suuntiin. Lukiolainen lähti laahautumaan bussipysäkille päämääränään lukio ja minä lähdin ulkoiluttamaan koiraamme tuohon lähimetsään. Kaikista pirtein taisi olla tuo lammasta muistuttava vesikoiramme. Ikuinen innokas pentu. Aamu oli ihanan kirkas ja tuulinen. Pakkohan siinä oli itsekin piristyä, kun tuuli herätteli kasvojani koko ulkoilun ajan.

Arki oli minusta jo oikein tervetullut.
En kyllä tiedä, miksi ajattelen noin, kun olen muuten…

SAANHAN MÄ OLLA PUUTARHAPÖHKÖ?

Kuva
Eilen se sitten alkoi.  Se puutarhapöhköys. Se ajanjakso vuodesta, jolloin kyykkyasento on päivän käytetyin ja aina niin beigen vaaleat kynteni muuttuvat tummemman kynsilakan värisiksi peittääkseni mullasta mustuneet kynnenalustat. Puutarhapöhköyksen laukaisemiseen ei tarvita muuta kuin hetkellisesti kuuluva räystäsveden ääni tai parin laulavan tiaisen titityyt pihapuun oksalla. Peipposten ja pääskysten aikaan ollaan jo hyvässä vauhdissa.




Mistä tietää kotipuutarhurin heränneen? Sen kyllä näkee ja tietää. Ja pian tietävät uudet naapurimmekin, millaisen multasormen ovat naapurikseen saaneet. Sisällä pöydillä on pitkä rivi pienen pieniä purkkeja, joissa jokaisessa kasvaa, jos jonkinlaista kasvin alkua. On kesäkukkataimia tai vihannesten alkuja. Niitä sitten kastellaan ja varjellaan yhtä hyvin kuin perheenjäseniä ruokitaan. Eivätkä nuo kaiken malliset kipot ja kupit häiritse yhtään sekasortoisuudessaan. Eivät yhtään niin paljoa kuin pari vaivaista kahvikuppia olohuoneen pöydällä. Kaikki on…

MITÄ KAIKKEA LÖYTYIKÄÄN? KEVÄTTÄ KOHDEN MENNÄÄN

Kuva
Kävin edellispäivänä ja eilen metsässä kävelemässä. Kuinka kaksi vierekkäistä päivää voivatkaan olla niin erilaiset! Edellispäivänä kävelin ja eilen kahlasin. Edellispäivänä oli hankikanto ja eilen upottavaa suojalunta. Ajattelin ensimmäisen upottavan askeleen jälkeen kääntää suuntani takaisin tielle, mutta keväisen metsän tuoksut ja mukava keli houkuttelivat jatkamaan tarpomista. Koirakin tuntui olevan innokkaasti perillä keväisen metsän hajuista. Mitäpä sitä luovuttamaan pienten vastoinkäymisten takia, kun tämä upottaa-ei upota-upottaa-kävely on vain kevään merkki!


Kuu kiurusta kesään
Kevään voi tunnistaa monista muutoksista, joita tulee pikku hiljaa. Kun maapallon pohjoinen pallonpuolisko kallistuu aurinkoa kohden, meillä valon määrä lisääntyy pikku hiljaa. Meillä täällä etelässä kevään merkit ilmestyvät aikaisemmin kuin Suomen pohjoisosissa, mutta eiköhän toukokuussa kevät ole jo tuloillaan koko Suomessa. 

Hiihtoloma on yleensä se viikko, jolloin huomaan ensimmäiset kevään merkit. On…

Kop! Kop! KYLÄSSÄ MESSUTALOSSA

Kuva
Tätä viikonloppua olin odottanut. Olin odottanut Messutalo 2019 valmistumista sen ensihetkistä alkaen, kun kuulin Kati Laiturin sekä Hanna Leinon Messutalo-projektista. Nämä kaksi sydämellistä naista saavat aina aikaan ympärilleen niin kaunista, kotoisaa sekä luonnollista.

Messutalo 2019 oli koti; lämmin ja viihtyisä.

Tässä kohden kuvat kertovat enemmän kuin sanat.





















MUSTASSA MULLASSA; puutarhahommat ihan ihan liki jo ;)

Kuva
Näin keskitalvella on mukava haaveilla jo keväästä sekä kesästä ja ennen kaikkea pihahommista! Oletko sinä myös samanlainen kuin minä, joka menee pihahommiin rentoutuakseen sekä ilahtumaan luonnon kasvuista?
Mustaa Puuta-kodin ympäristö on tänä keväänä ihan raakile, mutta sekin on mukavaa. Saan suunnitella ja toteuttaa omaa pihaa pikku hiljaa. Itse rakennan pihan aina sillä ajatuksella, että ei kerralla valmiiksi vaan piha muovautuu vuosien kuluessa.



Tulevana kesänä keskityn pohjatöihin, piha-aitojen ja - aidanteiden laittamiseen. Myös olisi suunnitelmissa tehdä tontille kävelypolut sekä laatoittaa talonvierukset siistimmäksi.

Olen koonnut itselleni Pinterestiin ajatuksia, millainen pihamme voisi olla. Tässä muutama kuva Pinterestistä:







Tässä vanhan kotimme pihakuvia. Tykkään yhä ikivihreiden havujen ja valkoisten hortensioiden yhdistelmistä. Sinikuunliljat voisivat tällä kertaa saada vierelleen hentoja heinämäisiä perennoja. 
Alapihalle menevän polun viereen olen suunnitellut istuttavani v…