maanantai 20. toukokuuta 2019

Nikkaroi näppärästi istutuslaatikko

Meidän pihalla on jo hetken ollut pari istutuslaatikkoa. Toiseen istutan mansikan taimet ja toisen laatikon saa vallata yrtit.

Tässä kuvat rakennusvaiheista.
Ajoin puutavaraliikkeeseen, ostin tarvikkeet valmiiksi sahattuina ja sitten ruuvasin laidat kasaan akkuruuvaimen kanssa. Ruuvit olivat terassiruuveja. 
Maalasimme laatikot Tikkurilan Patio Verso maalilla. Kasvisystävällinen maali!!

           1. Tarvikkeet kahteen                            laatikkoon


2. Laidan rakentaminen


3. Päädyn kiinnittäminen laitaan


4. Toisen laidan rakentaminen sekä kiinnittäminen päätyyn. 


5. Toinen pääty 


6. Siinä se on :) 
6 päätylautaa
6 sivulautaa
6 tukitolppaa



Laatikon pohjana on soramaa. Laitoin maisemointikankaan laatikon pohjalle sekä reunoille. Sitten kippasin pari säkkiä kasvuturvetta, jonka jälkeen laatikko lähes täyteen puutarhaviljelyyn sopivalla mullalla. 

Satoa odotellen, 

Reeta

sunnuntai 12. toukokuuta 2019

Äiti ja poika; äitienpäivän mietteitä






- Olen äiti rakkaalle ja ihanalle pojalleni. Olen hänelle tuki ja turva. Koen äidillistä rakkautta lastani kohtaan, mutta en koe tarvetta juhlia omaa äitiyttäni vaan sitä äitiyttä, jota lapseni kokee minua kohtaan. Äitienpäivä on lasten juhlapäivä.

- Poikani kuvasi ala-asteikäisenä askartelemissaan korteissaan minua hauskaksi, mukavaksi, iloiseksi, kokkaavaksi sekä äidiksi, joka tekee kaikkea kivaa. Tänään olen kuulemma lukiolaiselle mukava ja hauska äiti. Tuo vastaus on aivan tuore. Tänään kysytty ja niin ihana! 

- Olemme aina olleet tiimi. Tehneet kaikkea yhdessä, jutelleet paljon ja kaikesta. Tänä päivänä yhteiset tekemiset ovat toki vähentyneet, sillä lukiolaisella on jo ihan omat menot.

- Olen ensisijaisesti äiti, joka on asettanut lapselleen perustellut rajat ja olen pysynyt niissä. En ole äiti, joka tarjoaisi alaikäiselleen olutta tai hyväksyisi alaikäisenä juomisen tai tupakanpolton. Koen, että äitinä tehtäväni on auttaa ja tukea häntä rakentamaan vankka ja avarakatseinen kivijalka aikuisuudelle ja minusta siihen ei kuulu olla kaverillinen, kun kyse on alkoholista tai muista päihteistä. Valitettavasti rakastava vanhemmuus ei aina ole tae lapsen/nuoren päihteettömälle elämälle. Päihteet ottavat pahimmassa tapauksessa yliotteen, johon ei auta edes turvallinen ja huolehtiva perhe. Voimia näille perheille!

- Toinen asia, mistä olen äitinä ollut ehdoton. Meillä ei ole koskaan saanut arvostella toisia ulkonäön, puhetyylin, ihonvärin, varallisuuden, ammatin, opiskelupaikan, kotitaustan, seksuaalisen suuntautumisen tai uskonnon takia. Suvaitsevaisuus on ihmisyyden kunnioittamista.

- Äitinä teen virheitä lähes joka päivä. Anteeksi-sana on tärkeä. Poikani on viimeiset kolme vuotta elänyt todella erilaisessa ympäristössä kuin ennen, sillä työtapaturmassa tapahtunut vammautumiseni on pakostikin muuttanut arkeamme. Kysyn usein, miten hän voi? Äitinä kannan valtavaa huolta tästä asiasta, sillä ei häneltä kukaan muu sitä kysy. Joskus hyppään ajatuksissani hänen saappaisiinsa ja mietin, miten itse oisin selvinnyt hänen tilanteessaan. En tiedä. Tässä kohtaa minulle tulee aina kyynel. Olisihan elämämme voinut mennä helpomminkin.
Toivotaan, että haastavat elämänkokemukset vahvistavat ennemmin kuin haurastuttavat.

-En voi kirjoittaa, että äitiys on parasta, mitä elämässä voi olla, sillä kaikilla ei ole mahdollisuutta olla äiti.

-Voin ennemmin kirjoittaa, että äitiys on elämässäni ykkösasia. Herään mieluusti viikonloppuisin vaikka klo kuusi, jos lapseni harrastaminen sitä vaatii. Perheeni on mun jokapäiväinen juttu. Rakastan istua urheilukentän laidalla. 





- Yksinhuoltajaäitiys on sekä helppoa että haastavaa. Kaaottisuudestakin on selvitty ja vähäunisuusaika unohdettu. Lapsuusaika meni nopeasti ohi ;) Paljosta ollaan selvitty rehellisellä toteamuksella, että minun ei ole tarvinnut olla pullantuoksuinen ja kasvatuskirjojen mukainen äiti. Olen ajatellut, että olen vain hyvä äiti omalle pojalleni.

- Äitiys on se tunne sydämessä, joka kaipaa, itkee, huolestuu, suojelee, puolustaa, toruu, kehuu, päättää, murehtii, iloitsee, nauraa, kiusoittelee, auttaa, erehtyy, huoltaa, kuskaa..... RAKASTAA.

Ihanaa sunnuntaita! Äitienpäiväonnittelut omalle äidilleni! 




Reeta




keskiviikko 8. toukokuuta 2019

Unelmien ja aistien koti; Mustaa Puuta-kodin viikkoterveiset

Kappas. Kodissamme on niin erilaista kuin ensimmäisinä asuinkuukausinamme. Niin se on, että koti syntyy vähitellen. Ainakin meillä on menty jo suht kauas siitä, kun ensimmäisen kerran makoilin tässä sohvalla ja katselin ympärilleni. Ajattelin tässä postauksessa päivittää kotimme tilanteen. 








Tässä puolessa vuodessa on uusiutunut sohvapöytä sekä olohuoneen istuinten määrä. Meidän retronurkkauksemme on muuttunut tasapainoisemmaksi yhteensopivilla esineillä sekä puunsävyisellä pöytälampulla. Vanha harmaa penkki on vaihtanut toiselle seinälle ja sen päälle olen asetellut muutamia viherkasveja. Keittiön välitilan ilme muuttui, kun lisäsimme välitilan noston puunsävyisellä laminaatilla. Ja mitä muutoksia tekevätkään keittiötasojen päällä alati vaihtuvat kipot ja kupit. Ne kertovat vuodenaikojen vaihteluista sekä fiiliksistä. Nyt on selkeästi menossa 'mitä vähemmän, sitä parempi fiilis'. Se on kyllä juuri niin kuin fysioterapeuttini kerran totesi, että ympärillä olevilla väreillä ja muodoilla on aivoille ja aisteille suuri merkitys. Niin totta! 

Aistimmehan reagoivat ulkoisiin ärsykkeisiin, jonka jälkeen me koemme aistimuutokset itsessämme. Meillä jokaisella on ns aisti-ikkuna, joka on normaalisti hyvinkin suuri, mutta valitettavasti tuo ikkuna voi tapaturman tms myötä pienentyä. Ikkunasta osaa kyllä katsoa ulos ja nauttia, mutta ei enää samanlaisesti kaikesta yhdellä kertaa. Olohuoneen ikkuna on voinut kooltaan muuttua saunan ikkunaksi.




Oletkohan samanlainen kodin sisustaja kuin minä? 
Vai olenkohan vain ymmärtänyt sisustamisen merkityksen samanlaisena kuin elämän, aina on toivoa, kun menee eteenpäin ja uskaltaa kurkata jopa nurkan taakse. Muutoksilla voi saada hyviä uudistuksia aikaan. 



Ihanaa tätä viikkoa!
Toivottaa kotikokki, kotipuutarhuri ja kotifilosofi ;) 
Reeta

ps. Kuten huomasit, meillä taulut etsivät yhä seiniä :) 

sunnuntai 5. toukokuuta 2019

LOHISOPPA; kalamuistoja, kun olin kymppi vee


Isäni oli kova kalamies. Aina mökille tultuamme hän lähti välittömästi viemään verkot vesille ja pudottamaan katiskat varmoihin kalapaikkoihin. Minä ja siskoni roikuimme aika usein soutuveneessä mukana. Toinen katseli keulasta veden pohjaa ja toinen kärsi peräpenkissä, sillä keulapaikka oli huomattavasti suositumpi. Olihan siellä isompi kolmionmuotoinen penkkikin sekä sieltä pystyi paremmin tutkimaan järven pohjaa, kun kunnolla roikkui pää kohti vetden pintaa. Meillä oli sellainen hassu sinivalkoinen soutuvene, jossa oli kirkkaan punaiset penkit. Täydellinen 70-luvun paatti. Enemmän tuo paatti taisi muistuttaa kelluvaa isoa tulitikkurasiaa kuin soutuvenettä, mutta tuo paatti oli juuri sopivan kokoinen meille.



Kädessäni oli mato-onki ja mukana purkillinen meheviä matoja. Siitähän kalareissumme aina alkoivat, kun äidin avustuksella käänsimme mökkitontin maata löytääksemme matoja. Meillä oli vakkaripaikat, joista matoja löytyi. Opin, ettei kastematoja kannata kuivalta maalta etsiä vaan varjosta ja mustan mullan joukosta.


Opin myös, että jokainen onkija joutui itse pujottamaan madon ongenkoukkuunsa (tai sitten tuo oli vaan sellainen lapsen oma uroteko) sekä veneessä piti olla hiiren hiljaa. Muuten kala ei syönyt. Ai niin, ja aamulla aikasella tai juuri, kun aurinko laski, oli parasta onkiaikaa. 

Koho nykäisi. Nykäisi ehkä toisenkin kerran, mutta vasta sitten, kun koho vajosi kunnolla veden alle, oli oikea hetki tarkistaa, mikä kala koukussa oli vai oliko jäljellä vain paljas koukku. 

Voi sitä hymyä, kun ahven nousi ja vielä syömäkokoinenkin. 

Nuo ovat ihania muistoja. Miten minusta tuntuu, että lapsuudessani ei koskaan ollut kiire ja olimme pitkiäkin aikoja mökillä. Oli vain kesä, mökki, hyttyset, vesileikit sekä kesäruoka. 

Kun poikani oli pieni, kävimme vielä kesäisin mato-ongella. Kalassa sitä rauhoittui ja oppi keskittymään sekä toivomaan. Valitettavasti tuo mukava kesänviettotapa on jäänyt ja meidän arjessamme kalajutut ovat loppuneet. Kalat ongitaan nykyään S-marketin kalatiskiltä ;) 

Viikonloppuna meillä syötiin kalakeittoa. Kalakeiton ohje löytyy vanhasta ruokablogistani dinnerwithreeta. Keitto on sekä maidoton että gluteeniton.




Kalajutut ovat parhaita :)

Reeta




lauantai 27. huhtikuuta 2019

PIENEN NURMIKKOALUEEN PERUSTAMINEN; kottikärryillä ja askeltaen

Eilen illalla istahdin kotimme rappusille ja join kupin kahvia ihan yksin. Tai olinkohan sittenkään yksin, sillä tunsin koko ajan selkäni takana yhden silmäparin sekä kuonon. Koiramme tarkkaili ikkunan takaa, mitä minä ulkona teinkään ilman häntä :) )



Istuin samalla tavalla rapuilla kuin vanhassa kodissamme. Rapuilla istuminen on mulle luonnollisempaa kuin tuolissa, joten tiedän rappusista tulevan taas ykköspaikkani päivän päätteeksi. Oikeastaan pensaiden paikatkin katson myös siltä kantilta, miten ne näkyvät rapuilta, ikkunoista, portilta tai ovelta.

Onneksi oli pääsiäisenä hyvät kelit ja pojallani oli hyvä mullan kärräysvauhti. Ilman hänen apuaan olisin yhä ihmettelemässä isoa multakasaa. Nyt tuo lähes 20 kuutiota on kärrätty ympäri pihaa. Yes! Onneksi hän on jo lukioikäinen, jolta voi jo pyytää apua näinkin raskaisiin hommiin. Minä olen aina maksanut pientä palkkaa isommista kotitöistä, joten tämä oli hänelle erittäin hyvä kesäduuni myös ;) 

Olen huomannut, että pihalla puuhastelu on myös aivoille täydellistä kuntoutusta; saa tehdä töitä omaan tahtiin ja hiljaisuudessa, mutta silti pohtien. Olisiko pihatyöt aivokuntoutusta parhaimmillaan? 👍ainakin itselleni sopivaa, kunhan muistan, että tunti pihatöitä ja sitten sisälle huilimaan tai päikkäreille. Onhan se kurjaa, kun ennen niin normeja asioita ei enää kykene tekemään samanlaisesti, mutta jämähtääkään ei saa, vaan yrittää tehdä kotona pari mukavaa asiaa päivässä, jotta positiivinen sydän pysyy matkassa mukana. 
















Pihallamme on tapahtunut viikossa vaikka mitä:

On kylvetty nurmikko.
On istutettu Mustilan hortensia, sinikuunlilja, köynnöshortensia, kurjenpolvet sekä pallohortensiat.
Hain 'hoitopaikastani' pionit.
Sahatavara odottaa kasvilaatikoiden rakentajaa eli poikaani.

Tässä meidän pihanurmikon pohjustukset:

Omalle tontilleni nurmikkoalueen paikka oli alusta alkaen selvä, sillä talon aamuauringon puolella oli tasainen paikka, joka oli mitä ilmeisemmin joskus kaivettu sekä tasoitettu viemärien takia. Paikalla ei kasvanut kuin pienen pieniä mäntyjä ja heinikkoa. Tuo alue oli just sopiva (17m x 6m) nurmikon istutukseen.

Jo viime syksynä kaivinkone tasoitti savimaan sekä teki pihamaan talosta poispäin vietäväksi. Talven aikana savimaa oli painunut tiiviimmäksi, mutta muutamiin kohtiin oli jäänyt painanteet, jotka ensi töikseen täytettiin sepelillä sekä jättömaalla.

Saivimaan pinnalle levitettiin sekä hienoa että karkeaa hiekkaa.
Tässä vaiheessa alue kalkittiin.

Multalaskureiden avulla tilasin multakuorman. Halusin multaa, joka soveltuu myös puutarhan muihin istutuksiin eikä sisällä liikaa raskasmetalleja.

Multa kipattiin etupihallemme, josta kottikärryillä se oli kätevä siirtää alapihalle. Tämä oli hyvä kevätduuni pojalleni :)

Koska nurmikkoalue on pieni, sujui mullan tiivistäminen ihan vain askeltaen. Poikani kärräsi n 15 cm kerroksen multaa, jonka sitten jaloillani tiivistin.
Kun koko alue oli kertaalleen levitetty, alue lannoitettiin ihan tavallisella nurmikon lannoitteella. Määrä oli noin kourallinen neliölle. 

Uusi kerros multaa. Tällä kertaa n 5 cm ja uusi tiivistys.

Lopuksi vielä kevyt tasoitus haravoimalla. Jos ilmestyi multapaakkuja tai kiviä, ne nypättiin pois. 

Siemenet kylvittiin paketin ohjeen mukaan ja haravoitiin kevyesti. Cellon nurmikkopakkauksessa oli kätevä siemenlävikkö. Kylväminen oli nopeaa ja jälki tasaista. Lopuksi vielä kevyttä kävelyä nurmikko alueella. 

Kustannukset tähän mennessä:
*Multa kuljetuksineen 360e (18 kuutiota. Multaa jäi vielä istutuksiinkin)
*Kalkki 10e
*Lannoite 19,90e (pussista jäi lannoitetta vielä kesään ja syksyyn)
*Nurmikon siemenet 2,5kg 24e
*Hiekka ja sora olivat omalta tontilta
*30 m puutarhaletku 29,90e
*pojan palkka ;)

Kerron sitten kesän alussa, miten nurmikko onnistui. Peukut onnistumiselle!

Reeta


lauantai 20. huhtikuuta 2019

MINIMALISTINEN KEITTIÖ; Mustaa Puuta-kodin keittiön ruusut & risut

Miltä kuulostaa? Ajattelin tämän kevään ja kesän aikana esitellä täällä blogissani kotimme aina yksi huone kerrallaan. Pohdin ruusuja ja risuja eli mitkä ovat onnistuneita valintoja tai miten olisin voinut suunnitella toisin. Koska tämä on jo toinen rakennuttamani koti, on toki risujen määrä vähentynyt ja ehkä myös asenteeni elämään. En halua ääneen valittaa, sillä kaikki materiaalit ovat vain materiaaleja, ehkä korjattavissa tai sitten ei....huolellisuus ja perehtyneisyys vähentävät paljolti jälkikorjauksia. 




Yleisesti voisin kodistamme todeta, että kotimme on meille maailman ihanin paikka, mutta vieläkin kymmenisen neliötä liian suuri. Hei, jos suunnittelet pienen ja toimivan omakotitalon rakentamista, on 85-87 neliötä aikas passeli. Korkea oh+k tuo tilan tuntua, joten lisäkuutiot tuovat avaruutta. 

Keittiö saa kunnian olla ensimmäisenä esittelyssä, sillä se on jo täysin valmis sisustuksellisesti sekä monesti testattu erilaisin kokkauksin. Keittiöstämme on myös KotiAarre-lehdessä juttu (maaliskuu), johon kirjoitin blogijutun keittiömme toimivuudesta. 





Ruusut:

1. Käytännöllisyys saa täyden kimpun ruusuja. Kodinkoneet on sijoitettu juuri minulle sopiviin kohtiin. Jääkaapista liedelle lyhyt matka. Kattilakaappi lieden vierellä. Tiskiallas astianpesukoneen vieressä. Astianpesukone on sijoitettu pöytätason reunimmaiseksi, jotta astiat voi kätevästi laittaa koneeseen pöydästä tultua. Kiitos tästä Turun Keittiömaailman Liisa Artukalle! Tiskarin 60 cm siirto omista suunnitelmistani oli huippua! 

2. Etäisyys. Saareke on meillä vain 105 cm päässä seinänpuoleisista keittiökalusteita, sillä suht lyhyenä naisena haluan siirtyä puolelta toiselle muutamalla askeleella. Muutamissa keittiöfirmoissa jopa puhuttiin 130 cm etäisyydestä. 

3. Iso tiskiallas ritilikön kanssa. Koska meillä ei ole kuivauskaappia, suunnittelin tiskipöydälle maksimikokoisen tiskialtaan, jonka päälle voi asentaa kuivausritilän. Tiskaajan kädet sekä ritilä mahtuvat hyvin hääräämään tiskialtaassa samanaikaisesti. 

4. Tasojen väri. Halusin vanhan kodin tyyliset laminaattitasot, sillä nämä puukuvioiset tasot ovat niin armollisia sutuille ja leivänmurusille, että ei harmita, kun vaikkapa kevätaurinko paistaa ja paljastaisi mukien jäljet, koiran kielen jäljet tai leivänmurut. 

5. Vetohyllyt. Meillä on asennettu kahdet vetohyllyt saarekkeen puolelle. Olen nyt jälkeenpäin ottanut hyllyt käyttöön kuivamuonille. 

6. Esteettisyys. Kalusteomaisuus sekä huomaamattomuus olivat suunnittelun lähtökohtia. Tavoitteenani oli suunnitella keittiö, joka ei näytä perinteiseltä keittiöltä. Tykkään lopputuloksesta. Rauhoittavuus korostuu, sillä sekä valaisin että liesituuletin 'häviävät' valkoisina valkoiseen seinään. 

7. Integroidut kodinkoneet. Pinnat on helppo pitää puhtaina. Kalusteomaisuus lisääntyi. 

8. Yksi jääkaappipakastin. Koska perheemme on pieni, pärjäämme suht hyvin yhdellä jääkaapilla. Toisen jääkaapin olisi voinut sijoittaa saarekkeeseen jatkamalla saareke seinään asti. Meillä on khh:ssa varaus jääkaappipakastimelle, mutta näillä näkymin se kolo muuttaa muotoaan kaapiksi... 

9. Keittiön pöytätasot ovat eri paksuisia. Saarekkeessa on ohuempi laminaattitaso, jotta sain saarekkeesta kevyemmän oloisen.

10. Kokonaan kierrettävä saareke. Tästä tykkää leikkisä koiramme kuin myös me. Avoimuus ja käytännöllisyys korostuvat. Jääkaapille on helppo mennä ruokapöydästä. Tavallaan oikoa. Ehkäpä nämä suorimmat reitinvalinnat oli nähtävä (entisenä suunnistajana) myös tässä keittiösuunnittelussa ;)

11. Keittiön puolella laminaattilattia. Ihanaa, kun kaikki putoava ei mene välttämättä rikki. 

12. Ikkunat. Tämä valo ja luonto, joka näkyy kokatessa sekä syödessä. Voi katsoa kolmeen ilmansuuntaan. 

13. Meillä mikro on piilossa saarekkeen kaapissa. Loistava ehdotus Liisalta. Itse olin sijoittamassa mikroa khh:seen, jossa se oli edellisessä kodissamme. Tosin siellä khh oli aivan keittiön vieressä.




Risut:

1. Yhtenäisen laskutilan vähyys seinän puoleisella puolella. 

2. Pohdin kauan isoa tiskiallasta laskutilalla. Joo, ei ehkä niin nykyaikainen, mutta kaunis ja käytännöllinen. Sellaisen valitsisin just nyt. 

3. Liikaa pistorasioita. Oli ensimmäinen kerta, kun vahvistin sähkösuunnitelma. En oikein osannut karsia turhia pois. Keittiön seinän puoleiset pistorasiat ovat aivan turhia, sillä eihän meillä ole edes kahvinkeitintä, kun keitän pannukahvia :) Saarekkeen päädyssä olevaa pistorasiaa käytän, kun kokkaan. Minusta lause, pistorasioita ei voi olla koskaan liikaa, on ihan pöhkö. Meillä niitä on paljon :(

4. Pieni sauma välitilan laminaatin nostossa häiritsee. Sauma olisi pitänyt suunnitella jompaan kumpaan reunaan.

Ruusukimpusta tuli huomattavasti suurempi kuin risukimpusta! 

Keittiömme on kotimme sydän. Tässä, ruokapöydän ääressä tykkään istua ja hörpätä aamukaffet. 




Näin siis meillä. Ihania keittiöitä on yhtä monta kuin kotikokkejakin. 

Ihanaa kevättä! 
Reeta/
IG mustaapuuta


ps. Laita viestiä, jos haluat kuulla lisää, mistä tilasin keittiömme ja mitä mallistoa keittiömme on. Mielelläni kerron. 

maanantai 15. huhtikuuta 2019

BATAATTIRIESKOILLA VÄRIÄ AAMIAISELLE; vegaaniset & gluteenittomat





Taikinasta saa viisi rieska. 

Laita uuni 225 asteeseen. 

Kuori ja paloittele puolikas bataatti. 

Kuori ja paloittele yksi porkkana. 

Keitä bataatit ja porkkanat hellalla kypsiksi. 

Jätä kattilaan 1/2 dl vettä ja soseuta kasvikset muusinuijalla. 

Mausta 1/2 tl suolalla, 2 rkl rypsiöljyllä sekä 2 rkl maidottomalla margariinilla. 

Sekoita keskenään 1 dl Grov Mix-jauhoja, 1/2 dl kaurahiutaleita sekä 1/2 tl leivinjauhetta. 

Sekoita jauhoseos kasvismuusin joukkoon. 

Hienonna tuoretta persiljaa joukkoon. 

Sekoita taikina hyvin. Levitä leivinpaperille viisi rieskaa. 

Ripottele päälle sormisuolaa. 

Paista uunin keskitasolla noin 18-20 minuuttia riippuen uunista. 

Huom! Rieskat ruskistuvat nurjalta puolelta. Siispä tajoa rieskat nurinpäin ;) 

Makoisaa aamiaista! 


Reeta


keskiviikko 10. huhtikuuta 2019

JAUHELIHAKEBAKOT & makean tulinen dippikastike (maidoton, gluteeniton, munaton)






Jauhelihakebakot


10 kpl

400g naudan jauhelihaa (10%)
1/2 bataatti
1 pieni sipuli
1 lihaliemikuutio
ripaus cayennepippuria
1/2 tl kuivattua persilijaa
1/2 tl kuivattua oreganoa
ripaus mustapippuria
1 tl valkosipulijauhetta
1 tl paprikajauhetta
4 rkl gluteenitonta jauhoseosta (Grov Mix) 

* Laita uuni grillitoiminnolle tai 200 asteeseen. 
* Kuori ja pilko bataatti sekä sipuli. Laita kattilaan vettä ja keitä ne kattilassa pemeiksi. Lisää lihaliemikuutio keitinveden joukkoon. 
* Kaada vesi pois kattilasta. 
* Soseuta kasvikset joko muusinuijalla tai sauvasekoittimella. 
* Lisää mausteet sekä jauhot kasvisten joukkoon ja sekoita hyvin. 
* Lisää jauheliha kasvisten joukkoon. Vaivaa seosta, kunnes kaikki aineet ovat sekoittuneet erittäin tasaiseksi massaksi. 
* Tee jauheliha-kasvisseoksesta kebakkoja ja aseta ne uunipellille leivinpaperin päälle. 
* Paista uunin grillissä noin 20-25 minuuttia (riippuen uunista) . Itse tsekkasin kypsyyden halkaisemalla yhden kebakon. Jätin vielä jälkilämmölle 5 minuutiksi. 

Kastike


1/2dl paseerattu tomaattia
1/2 dl chilikastiketta (käytin Lidlin Salsa sauce) 
1/2dl vettä
1/2 suippopaprikaa (hienonnettuna) 
1 rkl fariinisokeria

* Sekoita kaikki ainekset kattilassa ja keitä kastiketta hellalla noin 5 minuuttia. 



Maukasta dippailua! 

Reeta
IG mustaapuuta


Nikkaroi näppärästi istutuslaatikko

Meidän pihalla on jo hetken ollut pari istutuslaatikkoa. Toiseen istutan mansikan taimet ja toisen laatikon saa vallata yrtit. Tässä k...