Tekstit

KOTIPIHALLA JEE, JEE, JEE!

Kuva
Toinen kesä jo menossa Mustaa Puuta kodissa ja kodin pihamailla. Tai jopa jo kolmas, jos lasketaan mukaan raksakesä. Kylläpä aika rientää :) just äsken tulin pihalta, jossa siistin istutusten reunuksia. Jotkut siistin luonnonkivillä, joihinkin laitan kuorikatetta. Molemmat vaihtoehdot sopivat minusta oikein hyvin tänne metsikön reunaan.
Punainen matto
Olen aikaisemminkin kirjoittanut punaisen maton paikasta. Paikasta, jossa viihdyn erityisen mieluusti. Jos asettaisin punaisen maton pihallemme, laittaisin sen pikkuruiselle grillipaikallemme. Se on paikka, johon usein päivällä istahdan joko tyhjän panttina tai kädet kiireisinä kääntämässä grillattavia pihvejä ja kasviksia.

Grillipaikka muovautui huomaamatta tuohon, jossa se nyt on. Kuten lähes kaikki mun juttuni, pikku hiljaa. Kunnostamista grillipaikka jo kaipaisi, sillä ekan talven jälkeen routa puuttui alustaan ja osa laatoista on nyt pikkuisen vinossa.
Haaveilua
Vaikka isommasta kasvimaasta tai lukuisista kukkalajikkeista haaveilenkin, o…

Murea possupaisti

Kuva
Meillä kesäisin grillataan, syödään ruokaisia salaatteja, paistetaan lohta tai tehdään hampurilaisia. Todella harvoin on mitään uuniruokaa, mutta ainahan voi tehdä poikkeuksia...
Kesäpäivän possupaisti
400-500g porsaan filettä 1 iso sipuli (tai 2 varhaissipulia) 6-7 dl vettä 1 lihaliemikuutio 1/2 tl suolaa 1 rkl paprikajauhetta 1 tl sokeria tai hunajaa ripaus mustapippuria
tuoretta basilikaa tuoretta ruohosipulia
*Uuni 175 asteeseen. *Hienonna yrtit. *Laita kaikki ainekset uunipataan. *Kun liha on ollut uunissa noin 90 minuuttia, ota pata uunista pois ja leikkaa tai revi liha paloiksi. Laita lihan palaset takaisin pataan ja kääntele palaset hyvin padassa olevassa paistoliemessä. Lisää pataan vettä noin 1/2-1 dl, jos neste on haihtunut ( EI kuitenkaan niin paljon, että tulee kastike!). * Laita pata vielä vartiksi uuniin jälkilämmölle (kunnes liha on mureaa).
Herkkuhetkiä!
Reeta



ÄÄNETTÖMÄMPI KOTI (mihin ne vuodet menivät) JA LUUMUPUUN SATOA

Kuva
Löysin julkaisemattomista blogiteksteistäni kirjoituksen sen hetken tunteistani. Näin olin kirjoittanut 10.6.2020:

"Viimeksi olen ollut näin hiljaisessa kodissa, kun poikani vielä kävi isänsä luona öitä joka toinen viikonloppu. Tuosta ajasta on jo niin paljon aikaa, lähes kuusi vuotta, etten enää muistanut, millaista on olla kotona iltoja ja öitä aivan yksin.

Ei kuulu television ääntä, ei kuulu sormien napsuttelua tietokoneen näppäimistöllä, ei kuulu askelia minnekään suuntaan, ei kuulu kysymyksiä tai sanoja, ei kuulu jääkaapin oven narinaa eikä kuulu mikroaaltouunin piippausta. Ei kuulu mitään muuta kuin omat ja koiran liikkeet. Suurin ero on kuitenkin oman lapseni läsnäolon puuttuminen. Onko tämä sitä kuuluisaa tyhjän kodin syndroomaa? "

Pari kuukautta myöhemmin.

Yhtenä elokuisena elokuun iltana ollessani yksin kotona havahduin huomaamaan, että minähän olen jo tottunut äänettömän kotiin. Kodin hiljaisuus oli normaalia ja ihan mukavaa. Hymyilin itselleni.

Näin se elämä valmistaa…

Vegaaninen sekä gluteeniton mustikkapiirakka ♡

Kuva
Metsät ovat täynnä mustikkaa! Kyllä nyt meidän kelpaa syödä ja kokata mustikkaisia herkkuja. Mustikka on pieni ja kaunis marja, jolla on lukuisia terveyshyötyjä. Tein uuteen irtopohjavuokaani vegaanisen sekä gluteenittoman mustikkapiirakan. Tässä reseptini myös sinulle.
Maukas mustikkapiiras muropohjalla
POHJA
4 dl Grov mix-gluteenittomia jauhoja 1,5 dl sokeria
3 rkl omenasosetta (Piltti) 1,5 tl leivinjauhetta 1,5 tl ruokasoodaa 2 tl vaniljasokeria 1/3 tl suolaa
125 g pehmennettyä margariinia
TÄYTE
2 mustikkasoijajugurttia (käytin Alpron) 1 rkl perunajauhoja 3 dl mustikoita
* laita uuni 225 asteeseen * sekoita kuivat aineet keskenään * lisää pehmennetty margariini * ota noin 1/4 taikinasta syrjään  * levitä taikina irtopohjavuoan reunoille ja pohjalle * sekoita kaikki täytteen aineet keskenään * kaada täyte vuokaan ja ripottele loppu taikina piirakan päälle * paista uunissa noin 18-20 minuuttia, kunnes piirakka on saanut kauniin värin


Mustikkaisia herkkuhetkiä! Reeta




VIHREÄMMILLE NIITYILLE; minustako golfari?

Kuva
Minustako golfari? En tiedä vielä, mutta suuri into on ja tavoitteenani on opetella mahdollisimman taitavaksi pelaajaksi. Opettelen nyt tekniikkaa rauhassa ja kiertelen 5-väyläistä par 3 kenttää, kunnes jaksaminen ja taitotaso ovat sitä luokkaa, että pelaaminen pidemmillä väylillä on antoisaa ja onnistuu. Olen ollut hyvinkin väärässä siinä, kun olen ajattellut, että golfaaminen olisi meille liian kallis harrastus (nyt maksan vain 5e pelikerrasta) tai mahdoton minulle, koska minun aivoni kuormittuvat kognitiivisesta ja keskittymistä vaativista hommista (aivotärähdyksen jälkitilaoireita), mutta laji onkin ollut huikea, kun etenen itseäni kuunnellen. Toki lajin rankkuus tulee joka kerta esille, vaikka kuinka pelaisin vain tunnin kerrallaan. Kierroksen jälkeen on aina kova niskakipu ja totaalinen aivoväsy. Pelihän on loppujen lopuksi pelkkää pohtimista ja keskittymistä. Eivätkä nuo minun lyönnitkään ole niin kovin niskaystävällisiä näin alkuvaiheessa. Toivon, että opin vielä rennot lyönti…

Heinäkuun roadtrip; etelästä pohjoiseen

Kuva