Tekstit

Pohdiskelua, miksi kiusaamista on ja kuka sellaiseen ryhtyy?

Kuva
(Haluan julkaista uudelleen vanhan kirjoitukseni, jonka olen julkaissut edellisessä blogissani. Pahoillani, kun joukossa on eri fontteja. Teen jonkun virheen, kun siirrän tekstiä ja fontit muuttuvat).

Rauma, iät ja ajat sitten On kaunis kevätaamu. Aurinko paistaa. Kevät on pitkällä. Kesäloman alkuun on vain muutamia viikkoja. Neljäs luokka on pian tullut tiensä päähän. Puen aamulla äitini ompelemat vaatteet. Ehkä vähän erikoiset, mutta mulle ihan mieluisat :) Lähden iloisena kouluun. Ajan Tunturi-fillarillani sininen viitta hulmuten koulun pihaan. Tuttu tyttöporukka näkee minut ja alkavat osoittamaan sormella, nauravat sekä ilkkuvat minua kohden. Minulla on liian erilaiset vaatteet. En taidakaan olla nätissä viitassa. En itke. En tälläkään kertaan. 
Tätä tapahtuu hyvin usein ja aina on kohteena vaatteeni. En halua kertoa tapahtumista kenellekään. En kotona äidillenikään, sillä hän ompelee uusia vaatteita minulle ja siskolleni. Tykkäämme niistä. 
***

Tänään 2017Onneksi koulumaailma kiusaami…

Sopivasti kauniita syyspäiviä

Kuva
Eilinen antoi mulle just sitä parasta, mitä omakotitalossa asuminen voi antaa. Sitä extempore-vapautta, jossa voi kuljeskella oman kodin ympärillä ja ihan rauhassa. Välillä kukkapenkkiä putsaten tai riippukeinussa maaten. Välillä nurmikkoa ajaen tai kanapihvejä grillaten.

Paljon jäi vielä pihahommia tekemättä ennen kuin pakkasyöt saapuvat....mutta eiköhän sateisen syyskuun jälkeen nähdä vielä poutainen lokakuu! 

Ei vaan vielä millään voinut rullata pallogrilliä varastoon;). Maistui tuo grilliruoka niin hyvältä! 

Reeta

SATEEN JÄLKEINEN METSÄ = SIENIMETSÄ

Kuva
Sunnuntain metsäkävely tuotti mukavan saaliin: 3 litraa kanttarelleja, 2 litraa suppilovahveroita, pari litraa erilaisia rouskuja sekä tunnin verran luonnossa liikkumista. Mutta jos jotain hyvää niin myös pahaakin.... Ei niin mukavia tuomisia olivat rikki menneet lempparikumisaappaat sekä koiramme iholla kesän toinen (vasta) punkki.

Menimme tänään meille aivan uuteen maastoon. Sellaiseen pieneen metsäsaarekkeeseen, johon luultavammin kukaan ei viitsisi pysähtyä sienestämään. Tämä osoittautuikin hyväksi päätelmäksi, kun kanttarelleja ja suppiloita löytyi heti ekan polun reunamilta. Mikä motivoikaan sienestäjä parhaiten: keltainen kanttarelli, kun autolta on matkaa taitettu parikymmentä metriä. 

Metsässä oli mukavaa. Koirakin nautti, kun sai pitkästä aikaan juosta vapaana. 

Kannoin koko sienireissumme ajan järjestelmäkameraa kaulallani, mutta alkumetrien jälkeen unohdin kokonaan valokuvaamisen. Niin tyypillistä minulle :)). Onneksi tuli edes yksi kanttarelliduo tallennettua ;) 






















PALUU VUOTEEN 2017, KUN UUSI KOTI OLI VASTA SUUNNITTELUVAIHEESSA (ihana postaus❤️)

Kuva
Tässä blogitekstini joulukuulta 2017, kun muuttomme väliaikaiseen asuntoon oli vasta edessä. 

KOTIA KOHDEN🖤osa 1; pienen perheen matka kohti uutta.



 "Kotia kohden" on meidän pienen perheen rohkea sekä meillekin yllättävä hyppy uuteen elämänjaksoon. Tämä taitaa taas kuvastaa hyvin tässä hetkessä-elämistämme tai paremminkin sitä, että vastaan tulevat asiat on vaan otettava vastaan. Kaikkea vaan tapahtuu yllättäen. En tiedä vielä, oliko tämä hyvä juttu vai ei. Ainakin nyt on huojentuneempi olo.




Ajattelin kirjoitella tänne blogiini aina silloin tällöin kuulumisia "kotia kohden" -projektistamme. Miettiessäni sopivaa otsikkoa muuttojemme vaiheista, oli ainoa toiveeni ideoida seesteinen nimi. "Kotia kohden" on juuri kaiken kertova. Näissä postauksissani siis kerron, mitä meille kuuluu, missä menemme sekä millaiseen kotiin lopulta asetumme? 
Ja kyllä joo, jännittää vähän itseänikin.


Rohkeus palkitsee

Me asumme kyllä nyt vielä hetken unelmakodissamme. Kodissa, joka m…

SIENIMETSÄ TUTUKSI NÄILLÄ SIENILLÄ; tattien ABC

Kuva
En olekaan pariin kolmeen vuoteen käynyt sienimetsällä. Ennen teimme sienestysreissuja lähes joka viikonloppu ja joskus arkenakin. Poikanikin oli vielä tuolloin helppo saada mukaan, vaikkei ollut edes koiraa ;) Nyt hän ei enää taitaisi lähteä mukaan, vaikka koira autoon hyppäisikin. 
Silloin ajoimme auton vain jonnekin metsätielle parkkiin ja lähdimme pariksi tunniksi kiertelemään metsiä ja poimimaan sieniä. Oli kyllä siistiä!! 
Itse olen oppinut lapsuuden kodistani sienestämisen sekä tunnistamaan kaikki sienilajikkeet. Toki se helpottaa poimimista, kun valinnan varaa on runsaammin, mutta kaikkia lajikkeita ei todellakaan tarvitse osata sienestämisessä, vaan poimii koriinsa vain ne muutamat tutut sienilajikkeet. 

Tänään lähdin ihan tähän lähimetsään kävelemään. Kun hyppäsin tutulta polulta metsän puolelle, katseeseen osui niin karvalaukkuja, herkkutatteja, kangassieniä, punikkitatteja kuin monia muitakin lajikkeita. 

Keräsin tähän postaukseen tämän syksyn sienitärpit, joista kannattaa alo…

RAKENNUSMIEHET LÄHTIVÄT. On oudon hiljaista.

Kuva
Viime viikot ovat olleet muutosten aikaa täällä Mustaa Puuta-talon ympäristössä. Kotipihamme ympäristö on tyhjentynyt ja hiljentynyt rakennusmiehistä, kun alueen kaksi muutakin omakotitaloa tulivat valmiiksi. Varmasti voisi ajatella, että helpotus ja huokaus, mutta outoahan tämä on. Liian hiljaistako? Ei, mutta erilaista. Tykkäsin, kun aamulla pihalla rakennusmiesten kanssa toivotettiin hyvät huomenet sekä juteltiin niitä näitä milloin mistäkin. Tulihan tässä lähes puolentoista vuoden aikana rakennustuttavuus tuon porukan kanssa, sillä naapuritalojen rakentajat rakensivat myös meidän talomme.

Samaan syssyyn taisi meidän koiraltammekin loppua raksa-aika eli aamutyöt :) Koiraraukka on joutunut joka arki-aamu (klo 7) vahtimaan pihatielle parkkeevia pakuja. Tutut pakut se haukkui ainakin kolmesti, tuntemattomat 'pikkuisen' useammin :))

Kyllähän täällä on nyt ihanan rauhallista asua. Tuo on just se, mikä tekee omakotitaloasumisesta sen mun juttuni. Sen, miksi minun pitää satsata talo…