Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on joulukuu, 2019.

VÄLIPÄIVIEN PIPO; itse neulottu pipo

Kuva
Tänään on vuoden 2019 viimeinen päivä. Kun mietin vuotta taaksepäin, mahtui siihen sekä ilon kuin surunkin kyyneleitä. Vuoden aikana on kasvettu ja kasvatettu, kuntoututtu ja pohdittu, sisustettu ja istutettu, kokattu ja syöty sekä nukuttu ja valvottu. #uudenvuodenlupauksiin en usko, mutta #uudenvuodentoiveen kirjoitan: hyviä hetkiä lisää. 

On vaikea kirjoittaa joulun ajasta jotenkin leppoisampana aikana kuin normaali arki, sillä olen jo pitkään ollut arkipäivät kotona eikä mun arkeni kovin leppoisaa aina ole. Leppoisuus, kun ei tarkoita samaa kuin huilaaminen. Minun jokainen päiväni voisi olla joulun ajan kaltainen ajatuksieni suhteen, mutta ihmismieli on erikoinen, sillä "arkena' koen välillä huonoa omatuntoa, jos en ole saanut ruokaa tehtyä, kun poikani tulee lukiosta tai jos en ole saanutkaan aikaiseksi täyttää #kaikenmaailmanlomakkeita.
NYT JOULUNA OLEN VOINUT VAAN OLLA HYVÄLLÄ MIELELLÄ.  Yleensäkin pitää aina muistaa ajatella itseään. Toki pakolliset asiat pitää hoitaa, mut…

SUKSI KUUSEEN JOULU 2019; metsän kautta vuoteen 2020

Kuva
Sade ja tulviminen olivat tehneet kepposet ja kuljettaneet sillan pois paikoiltaan. Sieltä se silta löytyi, kun lähdimme kävelemään joen tuntemattomampaa reunusta. Metsähän oli tuolla puolen kuin satumetsää kaikkine sammaleineen ja... takiaisineen. Koiramme takiaislook oli piikikäs jokinotkojen jälkeen. 


Vaikka viimeksi toisin kirjoitin, meiltä lähtikin jo joulu pois. Heitin pöytäkuusen kirjaimellisesti terassin kaiteen kautta pihanurtsille. Käyn siivoamassa sen sieltä joko päivä tai sitten vasta keväällä.... Sinne se kuusi meni ja samalla sai suksia kuuseen koko mukava joulu 2019. Nyt alkoi kevään ja kesän odotus. Odottavan aikaa sanotaan usein pitkäksi, mutta ennemmin se minusta on kutkuttavaa sekä idearikasta aikaa. 
Mukavaa tulevaa viikkoa! 
Reeta


















HEI, MEIDÄN JOULUA VALOKUVIN :)

Kuva
Meidän näköinen joulu oli hyvin perhekeskeinen, hiljainen ja aikatauluton. Katoimme pöydän, kun oli nälkä. Kävimme metsässä ulkoilemassa, kun koira pyysi ulos. Istuimme ja juttelimme sen glögimukin verran, kun molemmille se sopi. Kun joulua vietti viisikymppinen äiti, 17-vuotias poika sekä ihana lagotto-koira, tuli joulusta valokuvin seuraavanlainen. 

Meidän joulua valokuvin:




















MITÄ MEIDÄN JOULUPÖYDÄSTÄMME LÖYTYY?

Kuva
Meillä on pitkästä aikaan joulukoti ilman muuttolaatikoita :) Kahden muuttojoulun jälkeen on hyvä vain olla, nauttia ruuanlaitosta sekä syödä. 

Joulun ajan ruuat on nyt suunniteltu ja kirjoitettu ruutupaperille tai oli kirjoitettu, sillä puolet ostoslistasta päätyikin sitten jo vatsaan.... koiramme päätti jouluruuan sijaan mutustaa jouluista ostoslistaa ;). Listasta lähti puolet pois :)) no, nyt se on kirjoitettu uudelleen kännykän muistiin.

Tässä meidän jouluaaton ruuat:

Keitettyjen Annabelle-perunoiden kanssa maistuvat graavisiika, kylmäsavulohi sekä sillit. Graavaan siian merisuolalla, valkopippurilla, sokerilla sekä tuoreella tillillä. Siian sekä kylmäsavulohen kanssa maistuu Ikean Sinappikastike. Tänä jouluna maustan uunilohen paahdetuilla pähkinöillä, basilikalla sekä mandariinisiivuilla. Samanaikaisesti uunissa kypsyvät uunikasvikset. Monen vuoden tauon jälkeen meillä on kunnon joulukinkku. Löysin sopivan pienen (1,3kg), joten olihan se ostettava. Yllärinä joulupöydässä ovat Chori…