Mustaa Puuta

Sade ja tulviminen olivat tehneet kepposet ja kuljettaneet sillan pois paikoiltaan. Sieltä se silta löytyi, kun lähdimme kävelemään joen tuntemattomampaa reunusta. Metsähän oli tuolla puolen kuin satumetsää kaikkine sammaleineen ja... takiaisineen. Koiramme takiaislook oli piikikäs jokinotkojen jälkeen.  Vaikka viimeksi toisin kirjoitin, meiltä lähtikin jo joulu pois. Heitin pöytäkuusen kirjaimellisesti terassin kaiteen kautta pihanurtsille. Käyn siivoamassa sen sieltä joko päivä tai sitten vasta keväällä.... Sinne se kuusi meni ja samalla sai suksia kuuseen koko mukava joulu 2019. Nyt alkoi kevään ja kesän odotus. Odottavan aikaa sanotaan usein pitkäksi, mutta ennemmin se minusta on kutkuttavaa sekä idearikasta aikaa.  Mukavaa tulevaa viikkoa!  Reeta

Meidän näköinen joulu oli hyvin perhekeskeinen, hiljainen ja aikatauluton. Katoimme pöydän, kun oli nälkä. Kävimme metsässä ulkoilemassa, kun koira pyysi ulos. Istuimme ja juttelimme sen glögimukin verran, kun molemmille se sopi. Kun joulua vietti viisikymppinen äiti, 17-vuotias poika sekä ihana lagotto-koira, tuli joulusta valokuvin seuraavanlainen.  Meidän joulua valokuvin:   Reeta

Meillä on pitkästä aikaan joulukoti ilman muuttolaatikoita :) Kahden muuttojoulun jälkeen on hyvä vain olla, nauttia ruuanlaitosta sekä syödä.  Joulun ajan ruuat on nyt suunniteltu ja kirjoitettu ruutupaperille tai oli kirjoitettu, sillä puolet ostoslistasta päätyikin sitten jo vatsaan.... koiramme päätti jouluruuan sijaan mutustaa jouluista ostoslistaa ;). Listasta lähti puolet pois :)) no, nyt se on kirjoitettu uudelleen kännykän muistiin. Tässä meidän jouluaaton ruuat: Keitettyjen Annabelle-perunoiden kanssa maistuvat graavisiika, kylmäsavulohi  sekä sillit . Graavaan siian merisuolalla, valkopippurilla, sokerilla sekä tuoreella tillillä. Siian sekä kylmäsavulohen kanssa maistuu Ikean Sinappikastike . Tänä jouluna maustan uunilohen paahdetuilla pähkinöillä, basilikalla sekä mandariinisiivuilla. Samanaikaisesti uunissa kypsyvät uunikasvikset . Monen vuoden tauon jälkeen meillä on kunnon joulukinkku . Löysin sopivan pienen (1,3kg), joten olihan se ostettava. Yllärinä joulu

Kun yhdistää kaksi itselleen positiivista asiaa, kirjoittamisen ja valokuvaamisen, saa aikaiseksi omannäköisiä blogitekstejä :) Kun yhdistää blogitekstiin useampia kuvia, voi tekstin sitten pitääkin lyhyempänä ja ytimekkäänä. Tämä on just nyt mun uusi tapani kirjoittaa blogiini. Mutta miksi?  Voi, kunpa muutama vuosi sitten tapahtunut tapaturma, ei olisi vienyt kykyäni kirjoittaa sanoja, lauseita ja tekstejä yhtä vaivattomasti kuin ennen.   Kirjoittaminen on aina ollut minulle tärkeää ja jonkinlainen keino katsella elettyjä päiviä. Olen aina kirjoittanut pöytälaatikkooni. Sinne, minne olen myös monet muutkin suunnitelmani piilottanut. Olen ahkeroinut ehkä oman hyvinvointini takia tai sitten vain rönsyillyt sinne tänne ;) Pöytälaatikostani löytyy mm ajatuksiani teinivuosista, keskittymisistä suunnistuskisoihin, vuosien ajatuksia reitinvalinnoista, sydänsuruja, pojalleni päiväkirja hänen jokaisesta päivästään ensimmäisen vuoden aikana jne. Olen kuluttanut monta kynää