Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on toukokuu, 2020.

Kesä!

Kuva
Kesä on ihan just pian tässä vai onko se nyt tässä parhaillaan. Veikkaan molempia, sillä uskon meille pitkää, kaunista ja lämmintä kesää. Kesä tarkoittaa minulle...  Vihreää pihaa Uusia perunoita Sipulikastiketta Aurinkoisia terassiaamuja Saunavilvoitteluja pihalla Hiiligrilliruokaa Mansikoita Metsäretkiä Kesämekkoja Aurinkolaseja Kirkkaampia kynsilakkoja Farkkuhameita Rantapyyhkeitä Hyviä unia Bikinipäiviä Kameraa olalla Kukkamaita Puutarhahanskoja Sandaaleja Jäätelöitä Kotimaisia kasviksia Kesälaukkuja Tuulenpuuskia Päiväunia Rikkaruohoja Riippukeinua Jäävettä Luonnonkukkia Kastelukannua Varjoja Jalkahoitoja Nurmikon leikkuuta Tuoreita yrttejä Juhannusruusuja Jääkahvia Yllätyksen kesässä voisi olla... Fillariretkiä Kotimaan matkailua Golfviheriöitä Ruskettuneet jalat Amoria Voimavaroja Ystävätapaamisia Ja vaikka mitä muutakin.

PERUNA-PORKKANAKEiTTO; gluteeniton ja maidoton (keiton ohje vegaaninen)

Kuva
Arkilounaan valmistamiseen ei aina tarvita pitkää ostoslistaa eikä ylipäätään mitään ostoslistaa vaan joskus riittää vain kurkistus jääkaappiin. Aina, ainakaan meillä, ei ole kovin montaa vaihtoehtoa, mistä valita vaan on keksittävä lounasta jääkaapin viimeisistä rippeistä. Tänään sieltä löytyi mm. porkkanoita, perunoita, pari pikkuista sipulia, kookoskermaa sekä itse marinoituja broilerinfileitä.  Tänään meillä mentiin jääkaapin ehdoilla ja lounaaksi valmistui kasvissosekeittoa paistettujen broilerpalasten kanssa.  Kasvissosekeitto (ohje kahdelle)  4 pientä perunaa 3 porkkanaa 1 pieni sipuli 6 dl keitinvettä  1 kasvisliemikuutio 3 rkl oliiviöljyä ripaus mustapippuria 1/2 tl paprikajauhetta 1/2 dl kookoskermaa 1. Kuori vihannekset. Pilko ja kiehauta keitinvedessä kypsiksi.  2. Lisää mausteet ja oliiviöljy.  3. Soseuta keitto sauvasekoittimella.  4. Lisää kookoskerma ja kiehauta vielä hetki. (Lisää tilkka vettä, jos keitto on kovin paksua.)  5.

MITÄ SULLE/MULLE KUULUU?

Kuva
Mitäs minulle kuuluu? Jälleen kerran, kerta toisensa perään voisin vastata, että eipä tässä mitään erikoista. Sitä samaa kuin ennenkin. Hymyilisin lauseeni perään, että siinäpä kaikki. Tiedättekö mitä? Lähes aina, kun olen tuohon mukavaan ja niin tarpeelliseen kysymykseen vastannut noinkin epämääräisesti, koen jälkeenpäin harmitusta sanomattomuudestani sekä välinpitämättömyydestäni itseäni kohtaan. Sillä tuolla vastauksella haluan aina keskustelun siirtyvän minusta muualle. Ennemmin olen kuuntelijana kuin aktiivisena kertojana. On niin paljon mukavampi kuunnella toisten elämän juttuja kuin kertoa pätkiä sieltä täältä omasta jo eletystä elämästä. Kuulostaako tutulta? Mitä mulle tänään kuuluu? Tämä päivä on ollut suurimmaksi osaksi kotipäivä. Ei sisäpäivä, mutta pihapäivä. Meidän nariseva ulko-ovi on useasti päässyt narisuttamaan sävelensä, kun olen mennyt pihalle ja tullut sisälle.  Tänään sain olla "pelkääjän&

TIMANTIT KASVIMAALLE

Kuva
Aamuauringosta kaikki alkoi.  Koen olevani etuoikeutettu (tavallaan myös pakotettu), sillä pääsen joka aamu koirakävelyllä kurkkaamaan päivän keliä. Tästä päivästä tuli pihapäivä. Siihen ei tarvittu aamulla muuta kuin nuuhkaisu aurinkoista aamua, poutapilvinen taivas sekä keittiön pöydällä odottavat siemenet. En ole kovinkaan omavarainen, vaikka haluaisin olla. Kasvimaata minulla on vain yhden kasvilaatikon verran. Viereinen boksi on kokonaan varattu mansikoille.   Tänään monivuotinen ruohosipuli sekä muutamat yrtit saivat rinnalleen pinaatin, persiljan, rucolan sekä lehtisalaatin. Samettiruusut istutin parantamaan mullan ominaisuuksia.  Kesän satoa odotellessa!  Reeta

REETAN ULKOILUVINKKI: aivan huikea Paimion luontopolku

Kuva
Kymppi plus! Paimion luontopolku yllätti, häikäisi, ihastutti ja innostutti.  Vaikka kiersimme tällä kertaa vain puolikkaan ( Maastokartta-sovelluksen avulla löysin sopivan oikaisukohdan), näimme todella vaihtelevaa ja upeaa luontoa. Luontopolun varrelta löytyi mm pitkospuita, laavu, suoalueita, avokallioalueita, näköalatorni sekä pronssikautinen kalmisto. Me kiersimme polun aurinkoisena arkipäivänä. Ruuhkaa ei ollut, mutta kuitenkin yllättävän paljon muitakin ulkoilijoita. Veikkaan, että paikka on hyvinkin suosittu viikonloppuisin.  Koska olimme Paimion upeilla avokallioilla, pidimme kaffepaussin laavun sijaan aurinkoisella kalliolla. Reitin pituus on noin 4 kilometriä ja se on merkattu maastoon erittäin hyvin.  Ihania ulkoilureissuja, vaikka välillä sataakin. Sadehan ei ole este ulkoilulle, vaan pienen pieni lähtöhidaste ;)  Reeta Tässä linkki parkkipaikalle (Luontopolun tie 54, Paimio) : Parkkipaik

PIHAN PIENI MUUTOS

Kuva
Piti jo aamulla sopia lukiolaisen kanssa, mihin aikaan hän ehtisi auttamaan minua ja kaivamaan kuoppia pihasuunnitelmilleni. Oli kuulemma jo eilen arvuutellut jotain tämän tapaista pyyntöä, kun oli nähnyt etupihan nurmikolla puutikkumerkit ;) Istuessani eilen terassin rappusilla kekkasin vihdoinkin, miten tuon etupihan nurmikkopläntin saisi viihtyisämmäksi. Siihen pitäisi saada laajempia istutusryhmiä nyt olevien yksittäisten pensaiden tilalle. Ei muuta kuin siirtämään yksittäiset pensaat yhdeksi ryhmäksi. Tällä hetkellä, kun kaikki on tallottu ja multaakin on joka puolella, näyttää alue keskeneräiseltä. Suunnitelmissani on vielä poistattaa nurmikko pensaiden ja kivetysten välistä ja asetella siihen mukulakiviä. Olen lopputulokseen oikein tyytyväinen. Kunhan nurmikko kasvaa ja pensaisiin ilmestyvät lehdet, niin etupihakin näyttää huoliteltummalta. Kesää odottaen, Reeta