Mustaa Puuta

Kesä on ihan just pian tässä vai onko se nyt tässä parhaillaan. Veikkaan molempia, sillä uskon meille pitkää, kaunista ja lämmintä kesää. Kesä tarkoittaa minulle...  Vihreää pihaa Uusia perunoita Sipulikastiketta Aurinkoisia terassiaamuja Saunavilvoitteluja pihalla Hiiligrilliruokaa Mansikoita Metsäretkiä Kesämekkoja Aurinkolaseja Kirkkaampia kynsilakkoja Farkkuhameita Rantapyyhkeitä Hyviä unia Bikinipäiviä Kameraa olalla Kukkamaita Puutarhahanskoja Sandaaleja Jäätelöitä Kotimaisia kasviksia Kesälaukkuja Tuulenpuuskia Päiväunia Rikkaruohoja Riippukeinua Jäävettä Luonnonkukkia Kastelukannua Varjoja Jalkahoitoja Nurmikon leikkuuta Tuoreita yrttejä Juhannusruusuja Jääkahvia Yllätyksen kesässä voisi olla... Fillariretkiä Kotimaan matkailua Golfviheriöitä Ruskettuneet jalat Amoria Voimavaroja Ystävätapaamisia Ja vaikka mitä muutakin.

Arkilounaan valmistamiseen ei aina tarvita pitkää ostoslistaa eikä ylipäätään mitään ostoslistaa vaan joskus riittää vain kurkistus jääkaappiin. Aina, ainakaan meillä, ei ole kovin montaa vaihtoehtoa, mistä valita vaan on keksittävä lounasta jääkaapin viimeisistä rippeistä. Tänään sieltä löytyi mm. porkkanoita, perunoita, pari pikkuista sipulia, kookoskermaa sekä itse marinoituja broilerinfileitä.  Tänään meillä mentiin jääkaapin ehdoilla ja lounaaksi valmistui kasvissosekeittoa paistettujen broilerpalasten kanssa.  Kasvissosekeitto (ohje kahdelle)  4 pientä perunaa 3 porkkanaa 1 pieni sipuli 6 dl keitinvettä  1 kasvisliemikuutio 3 rkl oliiviöljyä ripaus mustapippuria 1/2 tl paprikajauhetta 1/2 dl kookoskermaa 1. Kuori vihannekset. Pilko ja kiehauta keitinvedessä kypsiksi.  2. Lisää mausteet ja oliiviöljy.  3. Soseuta keitto sauvasekoittimella.  4. Lisää kookoskerma ja kiehauta vielä hetki. (Lisää tilkka vettä, jos keitto on kovin paksua.)  5.

Aamuauringosta kaikki alkoi.  Koen olevani etuoikeutettu (tavallaan myös pakotettu), sillä pääsen joka aamu koirakävelyllä kurkkaamaan päivän keliä. Tästä päivästä tuli pihapäivä. Siihen ei tarvittu aamulla muuta kuin nuuhkaisu aurinkoista aamua, poutapilvinen taivas sekä keittiön pöydällä odottavat siemenet. En ole kovinkaan omavarainen, vaikka haluaisin olla. Kasvimaata minulla on vain yhden kasvilaatikon verran. Viereinen boksi on kokonaan varattu mansikoille.   Tänään monivuotinen ruohosipuli sekä muutamat yrtit saivat rinnalleen pinaatin, persiljan, rucolan sekä lehtisalaatin. Samettiruusut istutin parantamaan mullan ominaisuuksia.  Kesän satoa odotellessa!  Reeta

Kymppi plus! Paimion luontopolku yllätti, häikäisi, ihastutti ja innostutti.  Vaikka kiersimme tällä kertaa vain puolikkaan ( Maastokartta-sovelluksen avulla löysin sopivan oikaisukohdan), näimme todella vaihtelevaa ja upeaa luontoa. Luontopolun varrelta löytyi mm pitkospuita, laavu, suoalueita, avokallioalueita, näköalatorni sekä pronssikautinen kalmisto. Me kiersimme polun aurinkoisena arkipäivänä. Ruuhkaa ei ollut, mutta kuitenkin yllättävän paljon muitakin ulkoilijoita. Veikkaan, että paikka on hyvinkin suosittu viikonloppuisin.  Koska olimme Paimion upeilla avokallioilla, pidimme kaffepaussin laavun sijaan aurinkoisella kalliolla. Reitin pituus on noin 4 kilometriä ja se on merkattu maastoon erittäin hyvin.  Ihania ulkoilureissuja, vaikka välillä sataakin. Sadehan ei ole este ulkoilulle, vaan pienen pieni lähtöhidaste ;)  Reeta Tässä linkki parkkipaikalle (Luontopolun tie 54, Paimio) : Parkkipaik

Terveiset meidän pihalta! Viime kesänä tehty penkki sai vierelleen samanlaisen penkin.  Grillipaikka on jo ahkerassa käytössä, vaikka ei olekaan  vielä täysin valmis. Laatat pitäisi vielä suoristaa sekä laittaa laattojen väliin saumaushiekat. Ostamani rodot päätyivätkin ulkoruukkuihin :)  Penkkien laudat on sahattu vanhasta ulkopöydästä, jonka tein muutama vuosi sitten. Kaksi lankkua on sopiva leveys kankuille.  Kun terassille tuli painonnostopenkki, siirtyivät mustat aurinkotuolit nurmikolle. Ensimmäinen kärhöni. En tiedä, suostuuko kärhö kiipeilemään männyn runkoa pitkin, mutta kokeilen :) tämä kärhö on väriltään valkoinen.  Hyvin ovat kotiutuneet :) Mukavaa toukokuun alkua! Reeta

Hei, Täällä vielä olen, vaikka hetki sitten jouduinkin ottamaan pientä aikalisää kirjoittamiseen. Olen toki harmissani, kun blogini ei aina pysy tasaisen päivityksen-tahdissa  :( mutta terveyshuolien ollessa läsnä, en oikein pysty nauttimaan kirjoittamisesta eikä sillä hetkellä myöskään löydy mitään aiheitakaan, mistä kirjoittaisin.  Onneksi huomaan saavani kirjoittamisesta myös niin paljon, että pienikin satsaus tuo ihanaa fiilistä!!  Olen viime viikkoina lukenut ja rentoutunut lukemalla muiden blogeja. Sieltä sain idean tähänkin kirjoitukseen. Löysin blogimaailmasta kymmenen kysymystä-haasteen. 1. Petaatko joka aamu sänkysi? Tämä on helppo kysymys, sillä kyllä petaan. Meillä on ihana koira, joka saa olla aina sängyssäni. On mukavampaa, että koira nukkuu silloin peiton päällä. Päiväpeittoahan mulla ei ole, joten petaaminen on erittäin nopeaa ;) 2. Mikä on suosikkilaulusi? Niitä on paljon ja niitä tulee jatkuvasti lisää. Poikani (17v) kuun

Viikonloppu lähenee ja ihana kevätilma houkuttelee meitä jälleen kerran ulkoilemaan. Jotta ulkoilupaikkojen mahdollisuuksia olisi tiedossa mahdollisimman paljon tässä koronaaikana, on hyvä tietää, missä Turun seudulla näitä luontopolkuja on. Tottakai metsässäkin liikkuessa tulee huomioida turvavälit. Pahimmassa tapauksessa ulkoilijat ovat laavun tulipisteen äärellä kuin sillit suolapurkissa.  Tällä kertaa tekstissäni käydään Paattisten luontopolulla. Itse kävelin tuon 1,8 km reitin eräänä pilvisenä arkiaamuna näkemättä ainuttakaan muuta ulkoilijaa. Luontopolku kiertää kauniissa kuusi- ja mäntymetsikössä. Polku lähtee pieneltä parkkipaikalta (parkkipaikalla opastaulu) kiemurtelemaan vastapäivään joen reunusta. Paluu luontopolulta tapahtuu sillan kautta. Kävellessä parkkipaikalta kohti siltaa, voit saada muutaman ison koirakaverin joen toiselle puolelle. Haukkuvat koirat kyllä pysyvät hyvin omalla pihamaalla aitauksen sisäpuolella.  Pieni vink