Mustaa Puuta

Joulun koristelua voi piristää kuivatuilla appelsiineilla tai mandariineilla. Kaunis oranssi sopii mainiosti joulun väreihin, vaikkapa kynttiläasetelmiin, kransseihin tai punoksiin. Kuivatin tänä vuonna ensimmäisen kerran ja onnistui oikein hyvin. Suosittelen!  Niinpä minäkin sitten eräänä aamuna viipaloin kaksi appelsiinia noin viiden millin paksuisiksi viipaleiksi, asettelin ne leivinpaperin päälle pellille ja laitoin uuniin kuivumaan. Toiveenani oli saada alkuillaksi ihanan oransseja koristeappelsiineja. Toiveeni toteutui :)  Miten kuivattaminen sitten onnistui ja valmistinko löytämäni ohjeen mukaan? No, en valmistanut tälläkään kertaan, sillä ohjeen mukaan uuninluukku olisi pitänyt pitää pikkuisen raollaan, mutta taloudellisena ihmisenä en halunnut niin tehdä ;)  Pidin appelsiineja uunissa yhteensä noin 3-4 tuntia. Uunin lämpötila oli 100-125 astetta. Muutaman kerran kääntelin viipaleita ja samalla tuuletin uunia ;)  Kuivattamiseen tuli myös pakollinen tauko,

Toiveenani on viime vuoden tapaan tehdä tästäkin joulustamme mahdollisimman luonnonmukainen. Valmistaa itse, etsiä luonnosta, askarrella vanhasta uutta sekä yhdistää uusia juttuja vanhaan.  Olen just yksi heistä, jotka valmistautuvat talven ja joulun tuloon pikku hiljaa. Niin pikku hiljaa, etten sitä aina itsekään huomaa :)  Muutamia viikkoja sitten laitoin pihakuusiin jouluvalot, kynttilöitä olen poltellut jo pidemmän aikaa, jouluglögiä juon aamusta iltaan (juon vain mehuglögejä ;), eilen pujottelin eteisen kranssiin liekot ja laitoin lampaanvillasta tehdyn joulusydämen ikkunaan. Meillä joulukoristeet taitavat tarkoittaa lähes samaa kuin luonnon havut. Niitä, kun tuon sisälle, joulu tuntuu kummasti jo lähenevän ja minusta koti näyttää heti niin lämpöiseltä ;)  Olen tähän postaukseen miettinyt ja kirjoittanut, miten teen joulua meille. Mistä syntyy se luonnonmukainen joulu? Tässä nämä helpot ja vaivattomat 'etkot' luonnonmukaisen joulutunnelman luomiseen: 1. Kyntt

Kylläpä minua usein hymyilyttää, miten erilaisia olemme ajatuksiltamme, äiti ja poika. Siinä, missä minä kerron asiat adjektiiveilla ja erilaisilla äänensävyillä, niin poikani voi todeta saman asian loogisen lyhyesti, joskus jopa mielenkiintoisen matemaattisesti. Ihailtava piirre, josta jotain toivottavasti on tarttunut tai tarttuu myös minuun.  Tänään meillä on ollut jo ns. viikonloppu, sillä lukiolaisen koeviikko näytti tyhjää perjantain kohdalla. Nyt tuli kyllä opiskelijalle tämä ylimääräinen lepopäivä niin hyvään kohtaan, sillä syyslukukausi on hänellä ollut niin hektinen: älyttömän pitkiä koulupäiviä ja illat aina treeneissä.  Ehkäpä juuri siksi, kun kaikki olivat tänään koko päivän kotona, on tämä perjantai tuntunut erityisen pitkältä. Päivä on mennyt lähes kokonaan kotosalla. Tänään taisi uunin ovi aueta useammin kuin ulko-ovi, sillä tuli leivottua suklainen kääretorttu (suklaakreemin ohje löytyy blogistani 'Joulun suklaakakku' ), banaanirieskat s

Voi, kuinka herkullinen suklaakreemi tähän kakkuun valmistui. Sopivan makea, ihanan pehmeä ja samettisen suklainen. En tiedä, oliko onnistumiseni pelkkää tuuria, kun valmistin elämäni ensimmäisen suklaakreemikakun ja lopputulokseen olen oikein tyytyväinen :)  Kakku oli sen verran mieleeni, että varmasti tulee leivottua uudestaankin.  Reseptiin Leivoin kakusta täytekakun eli halkaisin kakkupohjan kahteen osaan ja laitoin täytteeksi ananasmurskaa sekä suklaakreemiä. Toki kakusta voi tehdä myös yksikerroksisen (teen itse niin seuraavalla kerralla), jolloin kakkupohja + täyte valmistetaan puolittamalla reseptin ainekset.  Pohja (irtopohjavuoka 18 cm) 2 dl Grov Mix-gluteenittomia jauhoja 1 dl mantelijauhoja 4 rkl perunajauhoja 1 tl leivinjauhetta 1 tl vanilijasokeria 1/2 tl ruokasoodaa 2 tl omenaviinietikkaa 1 dl öljyä 1-1 1/2 dl nestettä (mantelimaitoa) 1. Laita uuni 200 asteeseen. 2. Sekoita kuivat aineet keskenään. 3. Lisää omenaviinietikka, öljy sekä vähitelle

Kirje isälleni 10.11.2019 Rakas isä, impu, iskä!  Vaikka en ole sinua nähnyt, kuullut tai tuntenut enää pitkään pitkään aikaan (kuolemastasi on jo lähes 30 vuotta), olet kulkenut tukenani jokaisen vuoden. Ei ole jäänyt montaakaan päivää väliin, ettenkö olisi sinua ajatellut. Olin niin isäntyttö, että arki on tuonut muistoja yhteisistä jutuistamme. Milloin se ajatus on lähtenyt suunnistuksesta, lännenelokuvista, moott oriurheilusta, Rauman Lukosta, viljapelloista, hiihtämisestä, lottoamisesta tai vain kovasta ikävästä. Koen, että ikävä sinua kohtaan on tänä päivänä hyvin myönteinen tunne.  Olen nyt lähes saman ikäinen kuin sinä silloin, kun suljit viimeisen kerran silmäsi. Olin silloin läsnäsi. Suljit silmäsi aivan liian aikaisin. Sitä eniten kaipaan, että olisit saanut tutustua kolmeen lapsenlapseesi ja he olisivat saaneet tutustua sinuun. Voineet itse kokea sinun rakkautesi heitä kohtaan.  Puhumme poikani kanssa sinusta paljon. Kerron hänelle sinusta ja sinun

Aika kuultaa muistot. Niin tänäänkin, kun haikeana mietin aikaa, kun lapseni oli pieni poika, leikkisä ja todellinen Puuha-Pete. Voipi olla, että kotimme muistutti välillä jopa Huvikumpua, jossa mentiin lasten leikkien ehdoilla, mutta taisi muistuttaa myös open kotia :), jossa tämä "opehirmu" laati tarvittaessa säännöt lasten kohelluksille.  Muistan niin hyvin sen ajan, kun välillä koko koti muistutti lastenhuonetta. Oli leikit kesken siellä sun täällä. Meillä asui todellinen Puuha-Pete, joka halusi ihan itse ideoida kaikenlaista ja joo, ihan koko ajan :) Enkä kauheasti nähnyt esteitäkään leikkimisellä ja leikkien leviämisellä. Luulen, että monesti olin itsekin mukana, kun mukaan pyydettiin tai apuani kaivattiin.  Usein Puuha-Pete oli rakentanut naapuriystävänsä kanssa olkkarin ruokapöydän alle majan. Pojan oman huoneen kaikki vapaat lattiatilat olivat jämähtäneitä legokaupunkeja. Kodinhoitohuoneen pöytätasosta oli usein tehty sormiskeittipuisto. Eikä siinä vi

Edellisyönä viimeisetkin lumet sulivat pois ja marraskuun aamu oli jälleen hyvin syksyinen. Sumuinen, harmaa ja sateinen ilma on viikonloppuisin mitä mainioin ulkoilu keli koiran kanssa. Eipä ole montaa muuta ulkoilijaa ja koiraa maastossa. Lähdimme käymään Parmaharjun ulkoilualueella. Koiramme aloitti sellaisen ulinan ja haukunnan heti Liedon keskustan jälkeen, että taisi jo arvata määränpäämme, sillä just tuonne Parmaharjulle on viimeisimmät kävelylenkkimme suuntautuneet. Miksi? Se selviää kirjoituksestani ;)  On mukava käydä välillä ulkoilemassa muuallakin kuin kotimetsissä. Vaikka kaikki Turun alueen ulkoilualueet ovatkin jo tuttuja, on kuitenkin ympärillä alati muuttuva luonto. Lauantaina parkkeerasimme automme Parmaharjun parkkialueelle ja lähdimme siitä kävelemään kohti mäkihyppytornia. Parmaharju on upea retkeily- ja hiihtokeskus Liedossa. Alueella on merkattuja reittejä, mutta toki voi ulkoilla missä vaan. Lataa puhelimeesi Maastokartta-sove