Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2020.

PERHEEMME JÄTKÄT JA TAKAREISIVAMMAT; ihminen & eläin

Kuva
Terveiset aamukahvipöydästä. Vihdoinkin on rauhallista ja levollista. Koira nukahti. Viimeiset kaksi yötä ovat olleet muutaman tunnin pituisia, sillä loukkaantunut ja tikattu koiramme on ollut hyvin stressaantunut kaulurin käytöstä ja mahdottomuudestaan päästä nuolemaan haavojaan. On takuulla ollut myös kovat kivut ja säryt. Haava, jonka hän sai, oli 15 cm pitkä ja 8 cm syvä.  Meidän perheessä on nyt viimeisten kahden viikon aikana keskitytty aika lailla sellaiseen sanaan kuin takareisivamma. Minä olen perheestämme ainut, joka ei kuulu tuohon jalkavammaisten joukkoon. En ole kuitenkaan päässyt tuntemaan itseäni ulkopuoliseksi, sillä minulle on aivan tarpeeksi riittänyt koti- ja hoitohommia ;)) Koira koirulimme loukkaantui kolme päivää sitten metsälenkillä. Kohta, missä loukkaantuminen tapahtui oli tuttu ja hyvä pohjainen kalliopolku. Mutta tällä kertaa koiralle tuli jostain syystä arviointivirhe ja se juoksi vauhdilla polulla osittain olevaa kelopuuta p

BATAATTIKEITON RESEPTI SEKÄ KEVÄISEN PÄIVÄN KUULUMISET

Kuva
Joskus blogitekstini ovat täysin rungottomia. Ne ovat kuin pahimpia ja samalla parhaimpia pajunkissapensaita, joissa on joka suuntaa törröttäviä  lyhyitä oksia ;) tämä postaus taitaa juuri muistuttaa tuollaista pajunkissapensasta: useita aiheita ja jokaisesta kirjoitettu vähän.  Sisustusideointia tähän alkuun.  Jos olisin rohkeampi, olisi meillä sohvakaluston tilalla pehmeitä raheja, isoja tyynyjä sekä pikkuruisia patjoja. Sikin sokin. Kaiken värisiä ja kokoisia. Eikö kuulostaisikin ihanalta? Ei tarvitsisi istua selkä suorana nojatuolissa vaan voisi oikeasti olla juuri sellaisessa rennossa asennossa kuin itse haluaisi ;) Onko täällä muita, jotka aina huomaavat istuvansa lattialla tai sohvalla risti-istunnassa tai toinen jalka pakaran alla? Sellaiseen kotoisaan tyyliin.  Kuvat Pinterestistä Mutta en ole tarpeeksi rohkea muutokseen. Jatketaan vanhalla tyylillä.  Päivän kuulumisia tähän väliin  Tänään täällä Turussa oli aurinkoinen keli. Lähdin samalla o

MY FEELINGS

Kuva
Viimeisen viikon aikana mun normiväsymys on tuntunut rankemmalta. Olen ollut jo kuuden aikaan täysin valmis nukkumaan, mutta hyvin sinnittelemällä tai ottamalla lyhyet nokoset on totaalisista unihetkistä selvitty.   En ole ollut alakuloinen enkä fyysisesti väsynyt vaan aivoistani kuormittunut. Se on olotila, josta en tiennyt tuon taivaallista ennen tapaturmaani. Eihän tätä olotilaa kukaan voi tietää, joka ei ole tätä samaa kokenut. Niinhän se on kaikissa asioissa. En kuitenkaan vähättele myötäelämisen taitoa, sillä se on erittäin tärkeää.  En itsekään voinut aikaisemmin tietää, että joku joka näyttää niin jaksavalta ja pirteältä, esimerkiksi kaupan kassajonossa, voi todellisuudessa olla täysin muuta.  Kaikki ei aina ole sitä, mitä sinä tai minä näen. Me käytämme turhan helposti omia kokemuksiamme ja mielipiteitä, kun tulkitsemme toisia. Oikeastaan viisas kysyy, jos ei tiedä, miten asiat ovat.  Mutta se on varmaa, että keho on niin viisas, että ilmaisee, m

LUONTO TOIMII AISTIEN HERÄTTÄJÄNÄ; kuvia saaristosta

Kuva
Kun luonnon tuoman mahdollisuuden tuntee kaikilla aisteillaan, on päässyt hyvinkin lähelle luontoa. Silloin on osana luontoa, ilman sen kummempaa ihmetystä. Mutta tuo tunne ei välttämättä synny hetkessä, viikossa tai juuri siinä ajassa kuin oletat. Tiedämme, että aistimme ovat herkkiä havaitsemaan kaikkea uutta ympärillämme, mutta se, että aistiherkkyys muuttuu aistinautinnoiksi ja opimme niistä nauttimaan, voi viedä aikaa. Uskon, että jokaisessa meissä kuitenkin asuu pieni menninkäinen, kunhan vain rohkenee luottamaan luontoon. Kun olen Raumalla kasvaneena saanut aina aistia meren läheisyyden, on meri mulle suurempi juttu kuin järvi. Voiko mikään olla rehevämpää, vihreämpää ja tunnelmallisempaa kuin suomalainen järvi, mutta meressä on sitä jotain. Se on vahva, vapauttava, turvallinen ja älyttömän kauniin karuinen. Tykkään tunteesta olla hyvin pieni ja voimaton valtavan meren äärellä. Oih, nyt tulee mieleen nuoruuden kesäillat,

Talvinen hetki Littoisten järvellä

Kuva
Olihan meilläkin täällä Turussa talvi. Se vain kesti muutamia päiviä eikä edes lumikolalle ollut käyttöä (aika hyvä määrite talvelle ;)).  Löysin blogini luonnoksista postauksen, joka on jäänyt julkaisematta. Muistan silloin miettineeni, että odotan vielä parempia talvikuvia :) No niitä taidetaan odotella ensi talveen. Tosin muutamia kuvia olen tainnut jo julkaista aiemmin.  Tuona lumihuuruisena päivänä lähdin varta vasten käymään Littoisten järvellä, sillä jo kotiterassilta ihaillen usva näytti taianomaiselta. Päästyäni perille järvi näytti upealta ja ympärillä oleva luonto kauniin siniharmaalta. Vieläkin, nyt monta viikkoa myöhemmin, muistan niin hyvin tuon reissun ja hetken mukavana. Onneksi lähdin.  Tänään haluaisin lähteä meren rannalle valokuvaamaan. Ehkäpä saan poikani suostuteltua kaverikseni ja kuskaamaan äitiä ;) Reeta

IISIÄKIN IISIMPI LIHAPATA (M, GL)

Kuva
Mietin muutamia päiviä, voiko näin simppeliä reseptiä laittaa jakoon...Mutta tämä on niin parasta, kun valmistuu pienellä kokkaamisella.  Kaikki ainekset vain pataan, pata uuniin ja sitten kävelylenkille koiran kanssa. Kotiin palatessa potut kiehumaan ja nauttimaan mureasta lihapadasta.  Nam! Lihapata (kahdelle nälkäiselle)  300g naudan suikalepaistia 1 pieni sipuli 1/2 suippopaprikaa 8 dl  vettä 1 1/2 lihaliemikuutiota 2 rkl ketsuppia 2 tl paprikajauhetta  mustapippuria pikkusen Laita uuni 175-200 asteeseen.  Ruskista lihasuikaleet pannulla.  Laita kaikki aineet (ruskistuneet lihapalat, pilkottu sipuli ja paprika, vesi ja mausteet) uunipataan ja uuniin. Kypsennä uunissa noin 1h 20min. Jätä vielä jälkilämmölle 40-60min tai kunnes liha on mureaa. Kurkkaa pataan muutaman kerran kypsennyksen aikana. Lisää 1-2dl nestettä tarvittaessa. Ei kuitenkaan enää loppuvaiheessa, jotta padan koostumus jää kastikemaiseksi.  Nauti vaikkapa perunamuusin kera. Mukavaa ke