Mustaa Puuta

Terveiset aamukahvipöydästä. Vihdoinkin on rauhallista ja levollista. Koira nukahti. Viimeiset kaksi yötä ovat olleet muutaman tunnin pituisia, sillä loukkaantunut ja tikattu koiramme on ollut hyvin stressaantunut kaulurin käytöstä ja mahdottomuudestaan päästä nuolemaan haavojaan. On takuulla ollut myös kovat kivut ja säryt. Haava, jonka hän sai, oli 15 cm pitkä ja 8 cm syvä.  Meidän perheessä on nyt viimeisten kahden viikon aikana keskitytty aika lailla sellaiseen sanaan kuin takareisivamma. Minä olen perheestämme ainut, joka ei kuulu tuohon jalkavammaisten joukkoon. En ole kuitenkaan päässyt tuntemaan itseäni ulkopuoliseksi, sillä minulle on aivan tarpeeksi riittänyt koti- ja hoitohommia ;)) Koira koirulimme loukkaantui kolme päivää sitten metsälenkillä. Kohta, missä loukkaantuminen tapahtui oli tuttu ja hyvä pohjainen kalliopolku. Mutta tällä kertaa koiralle tuli jostain syystä arviointivirhe ja se juoksi vauhdilla polulla osittain olevaa kelopuuta p

Joskus blogitekstini ovat täysin rungottomia. Ne ovat kuin pahimpia ja samalla parhaimpia pajunkissapensaita, joissa on joka suuntaa törröttäviä  lyhyitä oksia ;) tämä postaus taitaa juuri muistuttaa tuollaista pajunkissapensasta: useita aiheita ja jokaisesta kirjoitettu vähän.  Sisustusideointia tähän alkuun.  Jos olisin rohkeampi, olisi meillä sohvakaluston tilalla pehmeitä raheja, isoja tyynyjä sekä pikkuruisia patjoja. Sikin sokin. Kaiken värisiä ja kokoisia. Eikö kuulostaisikin ihanalta? Ei tarvitsisi istua selkä suorana nojatuolissa vaan voisi oikeasti olla juuri sellaisessa rennossa asennossa kuin itse haluaisi ;) Onko täällä muita, jotka aina huomaavat istuvansa lattialla tai sohvalla risti-istunnassa tai toinen jalka pakaran alla? Sellaiseen kotoisaan tyyliin.  Kuvat Pinterestistä Mutta en ole tarpeeksi rohkea muutokseen. Jatketaan vanhalla tyylillä.  Päivän kuulumisia tähän väliin  Tänään täällä Turussa oli aurinkoinen keli. Lähdin samalla o

Kun luonnon tuoman mahdollisuuden tuntee kaikilla aisteillaan, on päässyt hyvinkin lähelle luontoa. Silloin on osana luontoa, ilman sen kummempaa ihmetystä. Mutta tuo tunne ei välttämättä synny hetkessä, viikossa tai juuri siinä ajassa kuin oletat. Tiedämme, että aistimme ovat herkkiä havaitsemaan kaikkea uutta ympärillämme, mutta se, että aistiherkkyys muuttuu aistinautinnoiksi ja opimme niistä nauttimaan, voi viedä aikaa. Uskon, että jokaisessa meissä kuitenkin asuu pieni menninkäinen, kunhan vain rohkenee luottamaan luontoon. Kun olen Raumalla kasvaneena saanut aina aistia meren läheisyyden, on meri mulle suurempi juttu kuin järvi. Voiko mikään olla rehevämpää, vihreämpää ja tunnelmallisempaa kuin suomalainen järvi, mutta meressä on sitä jotain. Se on vahva, vapauttava, turvallinen ja älyttömän kauniin karuinen. Tykkään tunteesta olla hyvin pieni ja voimaton valtavan meren äärellä. Oih, nyt tulee mieleen nuoruuden kesäillat,

Mietin muutamia päiviä, voiko näin simppeliä reseptiä laittaa jakoon...Mutta tämä on niin parasta, kun valmistuu pienellä kokkaamisella.  Kaikki ainekset vain pataan, pata uuniin ja sitten kävelylenkille koiran kanssa. Kotiin palatessa potut kiehumaan ja nauttimaan mureasta lihapadasta.  Nam! Lihapata (kahdelle nälkäiselle)  300g naudan suikalepaistia 1 pieni sipuli 1/2 suippopaprikaa 8 dl  vettä 1 1/2 lihaliemikuutiota 2 rkl ketsuppia 2 tl paprikajauhetta  mustapippuria pikkusen Laita uuni 175-200 asteeseen.  Ruskista lihasuikaleet pannulla.  Laita kaikki aineet (ruskistuneet lihapalat, pilkottu sipuli ja paprika, vesi ja mausteet) uunipataan ja uuniin. Kypsennä uunissa noin 1h 20min. Jätä vielä jälkilämmölle 40-60min tai kunnes liha on mureaa. Kurkkaa pataan muutaman kerran kypsennyksen aikana. Lisää 1-2dl nestettä tarvittaessa. Ei kuitenkaan enää loppuvaiheessa, jotta padan koostumus jää kastikemaiseksi.  Nauti vaikkapa perunamuusin kera. Mukavaa ke

Minun piti kirjoittaa ystävyydestä enemmänkin, mutta nyt vaan ei kirjoittaminen luista. Parempi odottaa hetkeä parempaa, jolloin aivot eivät olisi näin kuormittuneet. Olisin mielelläni pohtinut poimituksi tulemista, josta Maaret Kallio kirjoittaa Lujasti lempeä-kolumnissaan. Suosittelen lukemista. Tässä linkki https://www.hs.fi/blogi/lujastilempea/art-2000006404145.html Sitähän ystävyys on aidoimmillaan, poimituksi tulemista.  Ystävyys, kun ei katso aikaa, paikkaa tai tapaa. Se on läsnä aina. Ystävyys perustuu mm. kuuntelemisen taitoon, aitouteen sekä rehellisyyteen, mutta myös rohkeuteen puuttua myötätuntoisesti ystävän elämään huonoina hetkinä. Pahintahan ystävyydessä olisi näkymättömäksi muuttuminen.  Sain tällä viikolla yllätyskukkia äidiltäni ja muutamalta ystävältäni. Sopivasti ystävänpäiväksi. Näillä kukkakuvilla on mukava toivottaa sinulle hyvää ystävänpäivää!  Reeta

Mikä onkaan #rättipoikkiväsyneenä mukavampaa kuin pukea päälle #unilökäkotihousut (onko sullakin sellaiset lemppari kotihousut?) kera jättipaidan. Kuljeskella kotosalla villasukissa, kokata nopeasti uunissa valmistuvat kananuggetit (ohje alempana) ja kömpiä juuri vaihdettujen lakanoiden joukkoon. Eilen mulla oli juuri tuollainen olo tullessamme kotiin vanhojentanssien iltajuhlasta. Vielä tänäänkin aivan sanaton upeasta ja ainutkertaisesta tanssijuhlasta #parastaperjantaissa.  Illalla lueskelin vielä muutamia jo entuudestaan tuttuja blogeja sekä löysin muutamien mutkien kautta ihanan uuden blogin. Taisin eilen illalla nukahtaa omaan ajatukseeni 'miten voin ylläpitää omaa blogiani, kun ei elämässäni koskaan tapahdu mitään spesiaalia. Olenhan pääsääntöisesti vain oman kotini nurkissa'. Kirjoitan ihan pienistä arjen ajatuksista <3 Mukavaa lauantain iltaa! Reeta Kananugettiresepti: 1. Paloittele 3-4 kanafilettä isoiksi paloiksi.  2. Sulata 2 rkl margariinia k