TÄSTÄ SE ALKOI, SE AUTOTON ELÄMÄ; MEIDÄN PERHEESSÄ ON NYT KAIKILLA AJOKORTTI

Tämä on niin klisee-sanonta, mutta tähän alkuun aion sen joka tapauksessa kirjoittaa 'Oho, menipäs nämä vuodet nopeasti! ' Muistan niin hyvin poikani ensimmäisen automatkan synnytyssairaalasta kotiin. Siinä hän tyytyväisenä nukkui uuden karheassa turvakaukalossaan automme etupenkillä. Talvinen joulupäivä oli kylmä eikä edes 25 asteen pakkanen kauhistuttanut pientä matkustajaa. Tuosta autokyydistä alkoi meidän; äidin ja pojan yhteiset autoilukilometrit. Turvakaukalo oli kätevä matkustus-sekä kantokoppa. Välillä siinä matkustettiin auton etupenkillä ja välillä takapenkillä. Välillä se nostettiin kaupan ostoskärryihin tai laskettiin vaatekaupan sovituskopin lattialle. Välillä turvakaukalossa pääsi treeneihin mukaan joko urheiluhalliin tai kuntosaliin. Luulenpa, että auton turvakaukalo oli vauvalle tuttu ja turvallinen paikka, mihin ikinä hänet roudasinkaan. Kului muutamia vuosia ja vauvan turvakaukalon tilalle tuli turvaistuin. Samalla etupenkin matkustaja siirtyi au