Mustaa Puuta

Tämä on niin klisee-sanonta, mutta tähän alkuun aion sen joka tapauksessa kirjoittaa  'Oho, menipäs nämä vuodet nopeasti! ' Muistan niin hyvin poikani ensimmäisen automatkan synnytyssairaalasta kotiin. Siinä hän tyytyväisenä nukkui uuden karheassa turvakaukalossaan automme etupenkillä. Talvinen joulupäivä oli kylmä eikä edes 25 asteen pakkanen kauhistuttanut pientä matkustajaa. Tuosta autokyydistä alkoi meidän; äidin ja pojan yhteiset autoilukilometrit.  Turvakaukalo oli kätevä matkustus-sekä kantokoppa. Välillä siinä matkustettiin auton etupenkillä ja välillä takapenkillä. Välillä se nostettiin kaupan ostoskärryihin tai laskettiin vaatekaupan sovituskopin lattialle. Välillä turvakaukalossa pääsi treeneihin mukaan joko urheiluhalliin tai kuntosaliin. Luulenpa, että auton turvakaukalo oli vauvalle tuttu ja turvallinen paikka, mihin ikinä hänet roudasinkaan.  Kului muutamia vuosia ja vauvan turvakaukalon tilalle tuli turvaistuin. Samalla etupenkin matkustaja siirtyi au

Jos täällä Turun seudulla olisi ollut lunta, olisi tämä viikonloppu ollut kauniin talvinen viikonloppu. Lumettomana se toki näytti kauniilta myös, mutta hyvin keväiseltä.  Kannoin perjantaista asti (kuten nykyään taidan kantaa lähes aina) kameraa olallani. Tässä lumettoman tammikuun viikonloppukuvia.  Sanatonta bloggausta <3 Perjantaina Parmaharjulla Viikonlopun kotia Valokuvausta puistossa Sunnuntain ulkoilu Useamman kokoisia käpyjä Mukavaa tulevaa viikkoa! Reeta

Hyvää huomenta! Aamun lempeä valo.  On tyytyväinen olo, kun sain jälleen kaappejamme tyhjiksi ja siinä samalla aikaiseksi itselleni jotain kaunista. Eikä tällä kertaa pelkästään esteettistä ihanaa, sillä koiramme löysi tästä ompelemastani jättityynystä leppoisan löhöpaikan. Toki hän löysi jo ompeluvaiheessa jokaisesta pikkuisesta tilkustakin itselleen nukkumapaikan :))  Ompelin sänkyyni jättityynyn. Sellaisen, jonka lähes kaikki materiaalit löytyivät kotoa valmiina.  -vanhan lakanan ompelin tyynyn takakappaleeksi -tyynyn täytteeksi laitoin vanhojen tyynyjen vanut  -kangastilkuista ompelin päällisen (tuohon ostin muutamia tilkkuvärejä lisää)  Olen niin happy, kun sain jättityynyn (150x70) vihdoin valmiiksi.  Nyt aamukävelyn jälkeen löhöän täällä sängyssäni ja varpaani ovat jättityynyn alla. Mukavaa.  Luin artikkelin lasten hyvinvoinnista. Joka kerta, kun kyse on lapsista, tähän elämään vasta kasvavista, herättää luetut tekstit suurta huolta sekä ajatuksia. Ajatuks

Mihin ihanaan herkkuun törmäsinkään selatessani Instagramia... itse tehtyihin twixeihin :) Näyttivät niin herkullisilta, että oli ihan pakko testata.  Inspiroiva Instagram Kiitos @ada.bakes inspiroivasta kuvastasi Instagramin puolella.  Sieltä päädyin ihanan Kinuskikissan nettisivuille, josta löysin reseptin, jota ada.bakeskin oli Twix-piirakassaan käyttänyt. Kinuskikissa  https://www.kinuskikissa.fi/twix-piirakka/ Tuunailin tuosta Kinuskikissan ohjeesta vegaanisen sekä gluteenittoman herkkuohjeen. Tein tarkoituksella pohjasta erittäin ohuen, jotta lopputulos olisi keksimäinen. Pohjataikinan levittäminen piirakkavuuan pohjalle onnistui hyvin Grov mix-jauhojen avulla.  Rakastan Instagramia juuri näiden ihanien inspiraatioiden takia. Vegaaninen sekä gluteeniton kinuskipiirakka Pohja: 100 g sinistä Keijua 1 dl sokeria 2 rkl omenasosetta 2 dl Grov Mix-jauhoja Täyte: 100 g sinistä Keijua 1 dl kookoskermaa 1 dl fariinisokeria 1 dl sokeria

Sanonta 'ei kannata mennä merta edemmäs kalaan' on nerokas oivallus siitä, kuinka paljon kaunista ja mielenkiintoista arki ympyröissämmekin on. Me emme vain osaa katsoa tuttua kohdetta samalla katseella kuin tuntematonta. Tuntemattomuus antaa enemmän mahdollisuuksia keskittyä ympärille, sillä tutussa ympäristössä taidamme huomaamattamme ennakoida tulevaa.  Onneksi lähdin tänään happihypylle Liedon Nautelankoskelle, sillä huominen on huomenna ja kelit voivat olla taas ihan erilaiset. Nautelankoski antoi taas parastaan. Koin jälleen kerran niin upeita maisemia, näin upeita jämähtäneitä jääveistoksia, kävelin pikku pakkasen lumittamilla rantakallioilla ja nautin pitkospuiden tuomasta vaellusfiiliksestä. Nautelankoskella se on mahtavaa, kun ei tarvitse kilometrejä kävellä päästäkseen perille, sillä luontopolut molemmin puolin koskea ovat mukavan pituisia (500-600m) kaikenikäisille ja - kuntoisille. Koskihan kuohuu jo lähtöpisteessä.  Mukavia ulkoilukelejä!  Reeta