Mustaa Puuta

Kuvat ovat meidän Suomi-roadtripiltämme. Todelliselta extempore-matkaltamme, jonka seuraava kohde muovautui aina edellisenä iltana. Hassua, mutta vielä lähtöäkin edeltävänä iltana emme olleet varmoja, suuntaammeko kohti itää vai pohjoista ;) taitaapa tuo vain kertoa, kuinka mielenkiintoisessa maassa asumme. Matkan tavoitteena oli löytää minulle sekä koirallemme kivoja taukopaikkoja ja kuskille hyviä frisbeegolfratoja. Ja niitä löytyi :) Tottakai reissaaminen on pienen perheen kesken iisimpää, kun on vain kahden ihmisen toiveet. Neljän päivän reissu sisälsi seuraavat frisbeegolfradat: JÄMSÄ, SIILINJÄRVI, VUOKATTI, OUNASVAARA, YLLÄSJÄRVI, ÄKÄSLOMPOLO, KUORTANE Tämä reissu ei ollut kaupunkilomamatka, sillä koko matkan aikana emme poikenneet kaupungeissa muuten kuin ohi ajaen. Ruokailut sujuivat itse kokaten tai muutaman kerran Heseltä hakien. Yövyimme autossa Vuokatissa, Ounasvaaralla sekä Kuortaneella. Yhde

Vuoden ensimmäisen herkkutatin metsästäminen on alkanut. Odotan niin, että sienisilmäni olisi jo auennut ja löytämisen riemu olisi useimmilla metsäreissuilla läsnä. Mutta ei ole vielä sienisilmäni auennut tai sitten täällä Turun seudulla ei vaan vielä ole runsaiden herkkutattien aika. Instagram on sekä hyvässä että pahassa meille sienestäjille se kimmoke, sillä siellähän ne ekat sienihavainnot infotaan. Viime viikolla minulle kävi just niin. Näin stoorissa ihanien herkkutattien kuvia, joten pitihän sitten vielä illalla lähteä tsekkaamaan yksi tuttu herkkutattimetsä. Aika kittana oli silloinen saalis; muutama kanttarelli. Sienestys on kuulunut elämääni aina. Lapsuudenkodissani tehtiin paljon sieniretkiä ja sitä kautta olen oppinut tunnistamaan metsissämme kasvavat ruokasienet. Tässä lista sienistä, joita itse tykkään keräillä: Keltavahvero eli kanttarelli Herkkutatti Punikkitatti Kangastatti Suppilovahvero Kehnäsieni Mustavahakas Rouskuista k

Muistan hyvin sen päivän ja hetken, kun lapsena sain ensimmäisen Joponi. Olin alle kouluikäinen, asuimme Raumalla, elettiin 1970-luvun loppupuoliskoa ja tarkemmin toukokuun ensimmäistä eli vapunpäivää. Minulla on valokuva, jossa vapunpäivänä poljen meidän Rauman kotimme puutarhassa uudella keltaisella Jopollani. En tiedä, muistaisinko tuota maireaa hetkeä ilman valokuvaa, mutta hyvähän näin, sillä näytän kuvassa niin superonnelliselta.  Nyt yli 40v myöhemmin olen uudesta pyörästäni yhtä onnellinen kuin lapsena Jopostani.  Olen niin supertyytyväinen, että raaskin ostaa pitkän pohdinnan jälkeen itselleni fillarin. Tällä kertaa halusin fiilistelyfillarin, jolla pääsen huolettomasti paikasta A paikkaan B ja jossa on 7-vaihdetta. Arvatkaapa mitä? Sellaisen löysin ja sain kaupan mukana myös pyöräkorin. Aivan mainio. Enää mun ei tarvitse polkea reppu selässä ja selkä märkänä vaan kimpsut ja kampsut ovat ihan siinä käden ulottuvilla.  Nautiskelen ja polj